22.8. Ääniä etäpäivänä

Vietän etätyöpäivää, ja aloin poistaa koneeltani vanhoja äänimateriaaleja jo tehdyistä radio- ohjelmista. Ihan perushommaa, jota pitää tehdä aina joskus kun on aikaa. Yhtäkkiä huomaan olevani hyvin liikuttunut. Kun alan kuunnella uutta äänitallennetta, en ensin tiedä missä ollaan ja kuka puhuu (koska en ole nimennyt näitä tässä vaiheessa mitenkään. Hmm.). Sitten muutamassa sekunnissa yleensä muistan: ai niin! Puhutaan eläinten aisteista, kasvien vanhoista nimistä, hämähäkkien seitintekotaidosta, vanhoista metsistä, kovakuoriaisten valokuvaamisesta, perhosten siivistä, ilveksen jäljistä, kalliomaalauksista, tervapääskyjen lentotaidosta ja vaikka mistä. Useamman kerran on käynyt niin, että lämmin fiilis valtaa mielen heti kun kuulen kertojan äänen vaikka en heti muista kuka puhuu. Yleensä muistan hyvin pian kertojan ja äänityshetken tunnelman. Ihmeellistä mitä kaikkea ääniin liittyy. Tuntuu myös lohdulliselta, että kuitenkin niin moni ihminen puhuu luonnon puolesta, on kiinnostunut siitä, ja haluaa jakaa kokemiaan asioita ja omaa innostustaan. Ihmeellistä että olen saanut olla näin monissa hetkissä mukana. Äänimateriaaleja kuunnellessani vastaan on tullut kolme sellaistakin haastateltavan ääntä, jotka ovat jo maailmasta hävinneet. Silti ne tuntuvat niin eläviltä nauhalla. Muistan selvästi haastatteluhetken, miten valo tuli ikkunasta, miten istuimme nuotiolla tai miten syötiin mustikkapiirakkaa ennen jutuntekoa. Niitä ääniä en poista vaikka ohjelmat kuinka ovatkin tallella.

Ei kommentteja

Tallennettu aiheeseen Blogi

Kommentit




Kommentti:

Huom. Kommenttisi menee tarkastusjonoon ennen julkaisua.