Olen öisin pohdiskellut tulevaa kirjaani. Oudosti nyt tulee paljon ajatuksia mieleen siitä, mitä olisi pitänyt vielä kirjoittaa tai miten maalauksia olisi kannattanut jatkaa. Siis nyt kun kirja on jo tullut painosta! Ihan älytöntä. Onkohan tämä tavallista? tai liittyykö kokemattomuuteen- siihen että tämä on ensimmäinen oma kirjani?
Kirja kertoo Suomen luonnosta eri vuodenaikoina. Tarinat alkavat useinmiten kokemistani hienoista hetkistä luonnossa, ja laajenevat siitä. Kuvituksena ovat maalaukseni, jotka kuvaavat mieleen jäänyttä tapahtumaa tai tunnelmaa.
Kirjan rakenne etenee vuoden kierron mukaan. Muistan kyllä hyvin, miten aikanaan luontoelokuvafestivaaleilla Sundsvallissa Ruotsissa joku kansainvälinen toimija arvosteli pohjoismaisia luontoelokuvia juuri tästä rakenteesta.Aloitetaan keväästä hitaasti. “Suo herää kevääseen.” Mahdollinen toiminta tulee sitten vasta paljon myöhemmin ja sitten taas hissutellaan talveen. Niin tylsää! hän totesi.
Päädyin kuitenkin tähän vuodenaikarakenteeseen, koska ajattelen että ehkä lukijalle tulee näin parhaiten vinkkejä ja ideoita siihen, mitä milloinkin voi katsella luonnossa. Reino Kalliola kirjoittaa kirjassa Suomen luonto vuodenaikojen vaihtelussa hienosti näistä meidän neljästä vuodenajastamme. Ajatus on, että vaikka emme liiku mihinkään niin matkustamme kuitenkin ajassa.
Kirjaan tuli lopulta yli 120 maalausta kuvitukseksi. Osa niistä on valmiita maalauksia, osa lähinnä luonnoksia ja muistiinpanoja. Suurin osa maalauksista on akvarelleja, ja lisäksi mukana on myös joitain öljymaalauksia ja muutama akryyli/öljytyö. Osa niistä on tehty ulkona, osa työhuoneella (joka on ollut välillä saunan lauteiden alla tai parvekkeella). Maalauskuvitus sopii mielestäni hyvin siihen ajatukseen, joka on koko kirjan pohjalla, että kannattaa hidastaa ja pysähtyä katselemaan ihan lähellä olevia asioita. Ainakin minua maalaaminen ja piirtäminen ovat auttaneet katsomaan ja näkemään tarkemmin. Mietin nyt jälkikäteen että hahmottuukohan kuvitus lukijalle samalla tavalla? Että parhaimmillaan maalaukseen voi saada kiteytettynä jotain niin olennaista tilanteesta, että se välittyy katsojalle, ja auttaa huomaamaan luonnossa vastaavia tilanteita
Maalauskuvituksen ei ole tarkoitus esitellä esim maalaustaitojani tai väittää että kaikki maalaukset ovat mestarillisia teoksia. Maalarina tajuan hyvin selkeästi omia puitteistani. Toisaalta tämähän on matka, ja me kaikki teemme omaa ainutlaatuista matkaamme.
Ja tämän sanottuani ajattelen kuitenkin myös, että saattaa olla, että olen eräs Suomen tämän hetken johtavia rupikonna-akvarellimaalareita! – ehkä myös ainoa, mutta ei se mitään. :)
Tallennettu aiheeseen Blogi
Kirjoittanut: Airi Pyykkö
2.03.2020 klo 11:07
Hienoa, että olet elvyttänyt blogisi. Kunhan vielä ihmiset löytävät sen taas. Kirjan olen jo lukenut moneen kertaan ja sen on hieno, vaikkakin taidan olla jäävi sanomaan. Olen niin läheltä seurannut sen valmistumista.