Olen maalannut TILA- galleriaan Suomen vesilintujen kunniaksi niiden sukutaulujen seinämän. Tämä ei ole kyllä ihan kattava ja joitain rantalintujakin on lipsahtanut joukkoon, mutta -no taiteilijan vapaus! :) Ajattelin että teen vähän samanlaisia perhepotretteja kuin ihmisistä maalataan. Kuvissa ovat siis vanhemmat ja jälkeläinen (joita useinmiten on kyllä enemmän kuin tämä yksi). Maalasin poikasen kuviin kevyesti ja luonnosmaisesti. Ajattelen että se on vasta toive, joka toivottavasti toteutuu. Suomen vesilinnuilla menee huonosti. Niiden määrät ovat vähentyneet viime vuosina hälyttävästi. Siksi on hellyttävää seurata niiden saapumista, monia soidinrituaaleja ja toiveikasta pesinnän käynnistymistä. Näin kevään alussa voi toivoa, että tänä vuonna kaikki menisi hyvin. Nyt kaikki on vielä edessä ja mahdollista. Vesilintujen maalaaminen on sikälikin innostavaa, että niillä on pitkä historia täällä Suomen vesillä ja iso merkitys meidän kulttuurihistoriassa. Suomalaisia on kutsuttu jopa vesilinnun kansaksi. Voi kuvitella miten pakahduttavan upealta entisaikojen suomalaisista on kuulostanut allien laulu kevätyössä pitkän talven jälkeen.
Tallennettu aiheeseen Blogi