Juha soitti kesken aamupuuron, että kirjaston männyissä on lehtopöllö. Lintu on onnistunut piileskelemään saaressa pari viikkoa, ennen kuin Sampo löysi sen. Paikalla oli jo iso lintuharrastaja joukko. Pöllö availi ja sulki laiskasti suuria mustia silmiään oksien takana ja käänteli hitaasti päätään. Huippualku aamulle. Tämä lintu on vasta toinen, mikä on Utössä havaittu. Ensimmäinen löytyi aikoinaan kuolleena.
Aamu oli sumuinen ja kostea. Itäniityillä näkyi jonkin verran myyrän jälkiä lumen alta paljastuneessa heinikossa. Jäälautat lipuivat tuulen kuljettamina hitaasti eteläkärjen ohi oikealle ikään kuin suurta valtatietä pitkin, ja hävisivät jonnekin sumun sekaan äärettömyyteen. Jäiden takana haahkat uivat valtavan suurina lauttoina, ja niiden mourunta sekoittui jäiden helinään.
Eivor lähti yhdeltä, nyt aivan ajallaan. Olimme vilkuttamassa lähtijöille. Heitä olikin paljon, ihmettelimme laiturilla mihin ihmeeseen koko joukko on saaressa uponnut. Ilmeisesti sumun sekaan. Saari hiljeni kummasti lähtijöiden jälkeen.
Iltapäivällä kaivoin kaukoputken esiin, ja katselin vesilintuja. Merimetsot ovat yllättävän monen värisiä, haahkojen keväistä menoa oli kiva nähdä lähempää. Putkella näin myös ensimmäiset riskiläni. Haahkalauttojen tarkkailun keskeytti merikotka, joka lennätti ne lentoon laskeutuessaan lähiluodolle.
Iltapäivällä yritin käynnistää mehuretkeä eteläkärkeen lasten kanssa, ja ehdin hermostua, kun kukaan ei innostunut asiasta, vaan pihan projektit veivät lasten mielenkiinnon. Äiti, onks pakko lähtee? Lopulta luovutin, kun sääkin kylmeni. Yritän huomenna uudestaan. Iltaisin talolla on aina käynnissä aikamoinen kurahousuprojekti, kun huuhtelemme hiekkaa ja kuraa vaatteesta ja käymme läpi mitkä kengät ja hanskat ja housut ovat märkinä – yleensä kaikki. Onneksi kylppärissä on lämpöputket.
Usein käy niin, että kun kysyn lapsilta ulkona, onko vaatteet märkinä niin vastaus on ei, mutta sisälle tullessa ne ovat ehtineet kastua. Jos joku vastaa jo ulkona, että: en ole varma, niin tulkitsen sen nykyään tarkoittavan että alusvaatteetkin on jo kastuneet. Tosin on se kyllä niinkin, että ei sitä touhussa ja tuoksinassa aina ehdi huomata kaikkea.
Sää vaihteli kovasti päivän aikana, välillä sumu hälveni ja palasi jälleen, tuuli yltyi, ja tyyntyi illaksi. Illalla kottaraiset olivat äänessä lammasaitauksen luona, uudet pöntötkin näyttivät saaneen jo vieraita. Iltakävelyn lopuksi katselimme pihalla ruokailevaa vuorihemppoa ja kaukoputkella huuhkajaparia Ormskärin tykkikukkulan laella.
Tallennettu aiheeseen Blogi
Kirjoittanut: Ilse Cantell
10.04.2010 klo 16:40
Ovatko siellä kyyt jo tulleet esille?