Puurosumuaamu. Ikkunastamme ei näkynyt majakkaa, eikä edes sataman väylälle.
Eivor lähti aamulla, ukki mukana. Saattelin Iidan koululle. Matkalla näimme mustarastaan pään. Ilmeisesti varpushaukka tai kissa oli syönyt sen. Iida, joka kieltäytyi muutama päivä sitten ajattelemastakaan hoitolan lintujen hautaamista, suhtautui nyt asiaan yllättävän tyynesti, ja alkoi pohtia hautaako hoitolansa linnut vai jättäisikö muille linnuille ruuaksi.
Sumuinen koulutie oli huikaisevan kaunis, lammasaitauskin kuin suoraan maalauksesta. 
Saattelin Iidan luokkaan asti. Koulussa ehditään tehdä kaikenlaista: kuunnelmia, taimien istutusta, neulahuovutusta, pääsiäissuunnistusta ja suklaamuna-aarteiden etsintää, normaalien ”oikeiden” kouluhommien lisäksi. Koulun elämästä löytyy lisää tietoa opettajan pitämästä hauskasta blogista (http://utonkoulu.wordpress.com/, löytyy myös linkkilistaltani). Kannattaa vinkata blogista kaikille alakouluikäisten lasten vanhemmille, jotka voisivat olla kiinnostuneita elämästä saaressa. Koulun tulevaisuus on vaakalaudalla, jollei lisää oppilaita tule. Ainakin tällä kokemuksella voin suositella lämpimästi sekä saarta että koulua.
Jatkoimme retkeä kylän läpi itäniityille. Matkalla etsin taas sarvipöllöjä pikkumännyistä, mutta enpä nähnyt. Jäin ihmettelemään, miten kummassa monta päivää muun sarvipöllöjoukon lähdön jälkeen ilmaantui taas täsmälleen samoihin puihin yksinäinen pöllö. Oliko se samaa joukkoa, tajuavatko pöllöt joistakin merkeistä, missä lajitoverit ovat viihtyneet, vai ovatko pikkumännyt vaan niin ylivoimaisia pöllöjen kannalta, että ne päätyvät toisistaan tietämättä samaan päivehtimispaikkaan? Lehtopöllökin hävisi heti sen jälkeen kun silloin yhtenä aamuna tarkkailimme sitä. Missähän sekin piileksii, vai lähtikö jatkamaan matkaa?
Itäniityn retkellä meinasivat keltaiset saappaat hörpätä vettä muutamassa kohdassa. Näimme mm. jänkäkurpan ja lapinsirkun, mutta en kyllä oikein hyvin. Sumu oli koko aamupäivän niin sakeaa, että lintujen muuttoa ei esimerkiksi voinut nähdä ollenkaan. Jos siellä sumun keskellä joku muuttaakaan.
Iltapäivällä ehdin olla pari tuntia työhuoneella. Homma ei nyt oikein suju, mutta tällaista se välillä on. Olen ennenkin kokenut saman: että kun on ns. pelipaikalla, ei meinaa mieli rauhoittua maalaamaan. Huomenna aloitan ihan uusia hommia. Yritän käyttää hyväksi nämä päivät, kun mummu on lastenhoitoapuna.
Iltapäivällä sumu hälveni ja katselin hetken lahdelle päin telkkiä ja tukkasotkia.
Illalla kävimme leffakerhossa katsomassa Tarzania ja söimme lettuja. Unohdin katsoa huuhkajaa.
Tallennettu aiheeseen Blogi
Kirjoittanut: Airi Pyykkö
11.04.2010 klo 15:31
Kyllä on kiva seurata Utön elämääja linkkien kautta löysin ne hienot lintukuvatkin. Hyvää jatkoa ja odottelen innolla uusia kuulumisia.
Kaikille terveiet! Airi