Kirkas aamu. Piharuokintamme oli aamulla tyhjä, mutta päivän mittaan siihen kerääntyi lähes viisikymmentä peippoa (naaraiden määrä on lisääntynyt kovasti), järripeippoja, vihervarpusia, punarintoja, mustarastas, kangaskiuru ja pajusirkku. Jään reunassa oli aamulla neljä kanadanhanhea ja yksi valkoposkihanhi. Niillä on yllättävän suuri kokoero. Sataman väylä suurenee jatkuvasti ja jää tummenee. Samalla osa vesilinnuista hajaantuu laajemmalle alueelle.
Tänään oli kevään toistaiseksi linturikkain päivä. Päivän aikana lintuharrastajat näkivät saaressa ainakin 86 lajia. Vietin päivän kuitenkin pitkälti sisätiloissa poikien kanssa. Olivat vähän väsyneen oloista väkeä, ja puuhastelimme piirtelemällä, maalaamalla, lukemalla, kirjoittamalla postikortteja jne. Pienin pyöri tutkien ritariludetta lattialla. Yritin selittää elämän kunnioittamisesta, että ei saa turhaan tappaa mitään – poika kun on tutkimuksissaan joskus vähän kovakourainen. Taisin mennä vähän liian pitkälle innostuksessani ritariluteiden merkityksestä, kun vanhempi poika kysyi ihan vilpittömästi: Ai kumpi on tärkeämpi, ritarilude vai me?
Iltapäivällä eskarilainen tuli koulusta ja oli saanut valmiiksi hienon laukun.
Alkuillasta Eivor toi saareen suomalaisia luontokuvaajia viikonlopuksi. Kyydissä oli aika kunnioitettava määrä kameroita, putkia ja kuvausosaamista.
Utön kaupan ruokavarat eivät tällä kertaa täydentyneet paljoakaan, kun elintarvikealan lakon takia leipätäydennystä ei tullut. Kauppa on auki päivittäin tunnista kolmeen tuntiin, paitsi sunnuntaisin. Aukioloajat vaihtelevat päivittäin. Niinä päivinä kun Eivor tulee, ne sijoittuvat siten, että ruokatäydennyksiä pääsee heti ostamaan. Kauppa on myös keskeinen kokoontumispaikka, jossa tapaa kyläläisiä, ja kaupan seinässä on ilmoitustaulu ja saarelaisten postilaatikot.
Illalla menin kävelylle ja kirjastoon, joka on auki kerran viikossa torstaisin klo 18-20. Syksyllä olimme merkittävä lainaajalisä kirjastossa, mutta nyt keväällä valoisaa aikaa on niin paljon enemmän, että lukeminen jää vähempään. Kaikki ovat illalla nukkumavalmiita aika pian. Kirjastoreissun päätteeksi hiivin takaovesta hotellin luentosaliin seuraamaan, kun Jorma Tenovuo kertoi luontokuvaajille Utön saaresta ja sen linnuista ja esitti upeita kuviaan. Opin paljon uutta.
p>
Tallennettu aiheeseen Blogi