Olen unohtanut päivittää tietoja piharuokinnastamme. Lumi on sulanut, ja linnut vähentyneet. Vierailijajoukko on itse asiassa ollut viime päivinä aika erikoinen:
Rautiainen, västäräkki ja käpytikka. Käpytikka on hauskaa seurattavaa varsinkin nuorimmasta, joka hihkuu innosta joka kerta kun huomaa, että lintu ilmaantuu paikalle. Muutamia punarintoja käy myös silloin tällöin tarkastamassa tarjontaa.
Kauppa on lauantaisin auki klo 10-11, joten lähdimme heti aamusta kaupalle, ja veli jatkoi siitä majakkakierrokselle klo 10.30. Sen jälkeen isommat lapset esittelivät saarta. Esittely kuulemma loppui kuin seinään minereettitalon kulmalle. Kalliorinteessä oli sopivasti lunta, ja rinne toimi hyvänä peppumäkenä.
Päivä oli tuulinen. Sääaseman lukema näytti 13,6 ms. Eteläkärjessä näkyi vaahtopäitä. Mielestäni aallot olivat nyt suurimmat täällä olo aikanamme. Ajattelin, että meren vapautuminen jäästä mahdollistaa aaltojen kasvun. Toisaalta eteläpuoli on kyllä ollut auki jo pitkään.
Lähdin keskimmäisen pojan kanssa iltapäivällä aaltoretkelle. Yritin kuvata vähän haahkoja ja kalalokkeja aallokossa. Tuulella on luontoa järjestävä vaikutus. Yhtäkkiä kaikki lokit ovat nokat samaan suuntaan, vastatuuleen. Katselimme jonkin aikaa haahkoja ja pohdiskelimme että onkohan niistä hauskaa keikkua aallokossa ylös alas, vai harmittaako jotakuta, kun ei pääse kunnon soidinvireeseen, ja aina välillä pärskähtää vettä pään yli. Muutama kalalokki kaarteli rantakallioihin murtuvien aaltojen yläpuolella varsin matalalla, niin että niitä pääsi katselemaan ylhäältäpäin. En pystynyt keskittymään lintujen kuvaamiseen, vaikka olin taas Juhan kameran kanssa liikkeellä. Tuuli oli varsin kova, ja eteläkärjessä pitää varoa ettei mene liian reunalle aaltoja ihailemaan, koska vedestä ylös kömpiminen ei taitaisi oikein helpolla onnistua.
Poika oli pettynyt kun emme menneet sisään bunkkereihin, mutta ne ovat vielä täynnä lunta. Löysimme muutaman kiinnostavan sotilaspuvun palan ja muoviputken pätkän, joka tosin hävisi paluumatkalla. Näimme matkalla myös yhden kohmeisen mustan käärmeen.
Iltapäivällä alkoi tihkusade. Veli pääsi lukemaan Tinttejä isommille. Nukkumaan mennessä satoi vettä.
Tallennettu aiheeseen Blogi
Kirjoittanut: Ilse Cantell
19.04.2010 klo 21:15
Tikat taitavat olla aika seurallisia/uteliaita? Kesäkuun alussa 2006 olin Lidingössä konferenssissa. Siellä ihmisetkin olivat jo ulkoruokinnassa eli terassilla aamiaista syömässä. Pelottomat tikat tulivat ihan lähelle katsomaan ihmisiä. En nyt vain muista, mitä tikkoja ne olivat, aika isoja mutta eivät palokärkiä… Hauskaa se oli!