Hieno sumuaamu. Kävelin laiturille juomaan aamukahvia. Sen jälkeen siirryin kuvaamaan haahkoja. Oli tyyntä ja satoi vähän lunta. Haahkat uivat nyt pareittain rannan tuntumassa. Seurasin yhtä paria, joka ui lähelle. Naaras sukelteli koiraan vahtiessa taaempana. (Jos jotakuta bloginlukijaa kyllästyttää haahkajutut, niin kyllästyttää lapsiakin. Aina se höpisee niistä.)
Lähdimme aamupäiväpiknikille poikien kanssa. Söimme eväät, teetä ja juustoleipiä, nuotiopaikalla, ja palailimme tuhannen mutkan ja lätäkön kautta takaisin. Poikien jutut naurattivat paluumatkalla. Kuuntelin kauempaa kun isompi kertoi pienemmälle.
J: Tiedätkö että on ihmeellistä että pienistä kivistä voi tehdä ihan ison talon.
K: Joo, ja sit se räjähtää.
J: Vaikka ton majakankin. Ihan pienistä kivistä voidaan rakentaa niin suuri rakennus.
K: Joo, mä murskaan sit sen.
J: Vaikka pilvenpiirtäjän kokoinen!
K: Joka räjähtää.
Meno piharuokinnalla on vilkastunut. Viime päivinä on käynyt muutaman punarinnan ja peipon ja yhden rautiaisen lisäksi västäräkkejä. Tänään paikalla pyöri komeita järripeippoja. Hiekkakentän läpi tepasteli kaksi meriharakkaa.
Illalla pääsin hetkeksi luontokuvaajan piilokojuun. Jos olisin luontokuvaaja, niin piilokojussa kökkiminen olisi varmaan mun hommaani. Olen aina ollut hyvä odottamaan. Alkuilta oli tyyni ja sopivan harmaa. Olo teltan sisällä oli kevyt ja läpikuultava. Kahlaajarannan äänet, laineiden liplatus, tyllien vihellykset, sorsien räpätys, kuuluivat hyvin telttaan. Oli hauska kurkkia aukoista rannan elämää, ja odottaa, siirtyykö tylli kauniinpunaisen kiven eteen, käveleekö västäräkki lätäkön ohi niin että siitä saisi heijastuskuvan tai uiko lapasorsapari lähemmäs. Tuntui hiukan siltä kuin olisi seuraamassa näytelmää, joka jatkuu, eikä pois malttaisi lähteä ollenkaan. Piilokojupukeutumisesta opin ainakin sen että ei kannata olla päällä mitään kahisevaa, eikä tupsupipoa, joka tarttui useamman kerran katon tarrakiinnikkeisiin. Ja jos olisin kojussa pitempään, niin pitäisi olla tietysti hyvät eväät. 
Sumuinen aamu kirkastui illaksi, ja ilta-aurinko oli komea. Ohessa sama satama illalla kuvattuna, joka on aamulla sumukuvassa.
Tallennettu aiheeseen Blogi
Kirjoittanut: Airi Pyykkö
23.04.2010 klo 17:44
Voi miten hienot kuvat – postilaatikkokuva oli ihan hellyttävä. Toivottavasti Eivor on tuonut jotain postia? Iloisia kevätpäiviä! toivoo Airi