Aloitimme aamun lastenohjelmilla. Klo kymmenen aikaan kävimme kaupalla, ja esittelemässä saarta. Lounaan jälkeen puhaltelimme tuliaiseksi saamiamme saippuakuplia. Kun nosti kuplanpuhalluskehikon ilmaan, tuuli hoiti puhallustyön itsestään. Kaikki olivat saippuakuplista innoissaan, mutta lasten äiti taisi olla kaikkein innostunein.
Iltapäivällä klo 15 osallistuimme majakkakierrokselle. Hanna Kovanen kertoi kiinnostavasti saaren ja majakan historiasta ja majakan toiminnasta. Majakka on eräs Suomen vanhimmista. Ensimmäinen majakka valmistui jo vuonna 1753. Samaan aikaan rakennettiin myös majakanvartijoille asuintalo, joka on edelleen olemassa, ja toimii nykyään kesäisin kotiseutumuseo. Alkuperäinen majakka räjäytettiin Suomen sodan aikaan 1808-09, ja nykyinen majakka valmistui vuonna 1814. Se on myös sikäli ainutlaatuinen, että majan sisällä aivan linssin alapuolella on kirkko.
Tiedot Utön majakan ensimmäisistä majakanvartijoista ovat hieman epäselviä. Varmastikin miehitystä on ollut ainakin vuodesta 1753, kun kerran asuinrakennuskin tehtiin heille. Saattaa kuitenkin olla, että ensimmäiset majakanvartijat olivat Utössä vain silloin kun majakka oli käytössä eli jäättömän vuodenajan. Martin Öhmanin kiinnostavassa kirjassa Utö- elämää meren ehdoilla kerrotaan, että ensimmäinen varmasti Utön majakassa työskennellyt oli ”Herra Sytyttäjä ja majakanvartija” Zacharias Wärnberg, joka esiintyy ehtoolliskirjassa vuonna 1802. Olisi hauska päästä aikakapselilla kokeilemaan entisajan majakanvartijan hommia. Kuvittelen että olisi hienoa nousta majakan torniin hyvissä ajoin ennen auringonlaskua, mitata tuulen suuntaa ja nopeutta, kartoittaa horisontissa näkyviä aluksia, puhdistaa prismoja, ja sitten sytyttää valo yöhön. Todellisuus on varmaan ollut aika toista.
Illalla piipahdimme läksiäisissä. Saarella asujien täytyy varmaan tottua lähtöihin ja tuloihin. Ihmiset saattavat asua saaressa muutaman vuoden ja jatkavat sitten matkaansa, kun elämäntilanteet muuttuvat. Niin tietenkin kaikkialla, mutta saarella muutokset tuntuvat selvästi. Ihmettelen, miten hienosti ja avoimesti meidät on otettu vastaan, vaikka olemme tulleet tänne näin rajalliseksi aikaa. On ollut etuoikeus tuntea pääsevänsä osaksi saaren yhteisöä näiksi muutamaksi kuukaudeksi, jotka olemme saarella viettäneet syksyllä ja nyt keväällä.
Lapset kiipeilivät illalla kivikossa, katkoivat kuivaa heinää ja leikkivät, että kivikasa on valtavan suuri leipäkone. En ollut varma pitäisikö leikki kieltää vai ei. Leikki oli hauska, ja kivikko ihan talon vieressä, jossa on useita koiria. Yritin punniskella itsekseni mahdollista käärmevaaraa.
Yöllä näin unta, jossa lapset kiipeilivät käärmeiden keskellä kivikkokasassa. Nostelin lapsia kasasta pois, ja aina seuraava oli kiivennyt selkäni takaa kivikossa köllöttelevien kyiden sekaan.
Tallennettu aiheeseen Blogi
Kirjoittanut: Airi Pyykkö
25.04.2010 klo 10:12
Hei taas,
Kivat jutut, hauska seurata kaikkea siellä. Taitaa olla jo ihan kuivaa ja lämmintäkin, se on varmasti kivaa lapsista. Mukavaa jotkoa toivottelee Airi