Aamut ovat hienoimpia. On hauskaa juoda aamukahvia ja katsella pihalle, satamaan ja merelle. Toisinaan puen villapaidan yöpuvun päälle, ja menen pihalle haistelemaan säätä. Yleensä Jopsu herää ensimmäisenä ja kömpii tukka pystyssä syliin. Toisaalta menetän hienot auringonnousut. Jos olisin todella kova lintuharrastaja, niin tämä olisi raskasta aikaa. Syksyllä on paljon helpompi jaksaa koko valoisa aika. Aamulla tapahtuu, ja silloin pitäisi olla pelipaikalla.
Päivä oli varmaan kevään toistaiseksi lämpimin. Puuhailimme poikien kanssa aamupäivällä lähirannassa. Pojat innostuivat keräämään rannasta roskia muovipusseihin. Saimmekin kasaan kolme kassia, ja teimme samalla muutamia löytöjä. Satamalahdella pyöri alus jonka arvelemme ruopanneen pohjaa. Ongimme hetken aikaa laiturilla, mutta saalista ei tullut. Pihapolulla oli valtavan kokoinen rantakäärme.
Olohuoneen ovi oli auki koko päivän, ja pääsimme käyttämään sormikkaita, ja lippiksiä. Meri hohkasi kylmänä, mutta kalliot olivat jo lämpimät. Hiekkakentällä kasvaa jo satoja leskenlehtiä.
Isoin tuli innoissaan koulusta. Äiti mä kirjoitin itse tähän vihkoon! Sitten leikittiin koulua koko iltapäivä, ja vielä illalla yöpuvussakin. Isä ja äiti olisivat halunneet olla ulkona, ja toivoivat jälki-istuntoa tai välituntia, mutta opettaja pysyi tiukkana. Viisivuotias oli hyvä oppilas ja jaksoi keskittyä värityshommiin hienosti. Siinä vaiheessa kun nuorin oppilas riisui itsensä nakupelleksi, huuteli ”hiljaa rivissä” ja alkoi piirtää tussilla käteen, totesimme yhteisesti, että ei ole poika vielä koulukelpoinen.
Tallennettu aiheeseen Blogi