Heräsin viideltä pienimmän painajaiseen, joka meni onneksi pian ohi. Kävin pihalla katsomassa pastellisävyistä aamua. Hotellin ruokasalissa näkyi valoja. Ilmeisesti lähtijöille oli aamupalaa tarjolla. Vähitellen alkoi näkyä Eivorille menijöitä, laiva lähtee perjantaiaamuisin klo 5.45.
Juhakin heräsi ja huomasi pian, että tietokone oli sammunut, vaikka oli jätetty yöksi raksuttamaan kuvien siirtoa varten. Aamupaniikkia oli ilmassa, kun ulkoinen kovalevy verbatim ei pihahtanutkaan. Myöhemmin selvisi, että ilmeisesti on tapahtunut seuraavaa. Olimme asentaneet koneen tekemään yöllä varmuuskopioita kuvista ulkoiselle kovalevylle. Yöllä saaren yli lipui ukkosrintama ja sen seurauksena tuli sähkökatkos. Ulkoisen kovalevyn lisäksi hajosi yksi tietokoneen USB-porteista ja ilmeisesti viimeisen päivän kuvat. Onneksi Juha oli tehnyt toisenkin varmuuskopion aiemmista kuvistamme, ja onneksi saatiin tallennettua sinne myös nämä täällä kuvatut. Mantereelta on tulossa toinen kovalevy.
Luontokuvaajat kertoivat päivän mittaan tarinoita siitä, mitä kaikkea tietokonehäikkää heille on sattunut digiaikana. Eräs kertoi tallentavansa nykyään kaiken kolmeen eri paikkaan. Juha osoitti yllättävää mielentyyneyttä hallitessaan hermonsa siinäkin vaiheessa aamuviideltä, kun tuhojen laajuus ei ollut vielä selvillä. Päivää kului tietokonevirityksessä, yritin myös käydä tiedostoja läpi ja poistaa turhia kuvia, että koneelle tulee lisää tilaa.
Aamu oli hieno: aurinkoa, ja kuitenkin jonkinlainen sumuverho päällä. Tyllien huuto kuului avonaisesta ovesta, yritin kuvata rautiaista, mutta se lähti aina karkuun. Ruokinnallamme kävi uusi laji, leppälintu. Päivällä kävin poikien kanssa kaupalla, ja söimme jätskit. Samalla näin vihdoin kevään ensimmäisen tiiran.
Iltapäivän vietin työhuoneella. Illalla leikimme lasten kanssa vapun kunniaksi ilmapalloilla, joita isovanhemmat toivat saareen.
Kun lapset olivat menneet nukkumaan, istuimme pari tuntia pihalla sumussa ja tihkusateessa yhdessä muutaman muun lintuharrastajan kanssa. Katselimme sataman ja majakan valoja ja kuuntelimme taustalla kuuluvaa meren tasaista kohinaa. Kun tihkusade lakkasi joskus iltayhdentoista jälkeen, alkoi taivaalta kuulua yömuuttajien ääniä. Äänet ovat vaikeita: tunnistin vain muutaman, mutta lintuharrastajat pystyivät tuntemaan suurimman osan. Suurin osa äänistä oli laulurastaiden tiksahduksia ja punakylkirastaiden sirahduksia, joukossa muutamia kulorastaiden rutinoita. Muutolla oli myös punarintoja, rantasipejä ja valkovikloja. Välillä kuului joitain ääniä, joita kukaan ei oikein tuntenut. Muuttajien äänet sekoittuivat erikoisesti tyllien huutoihin. Tyllit huutelivat kummallisesti lähes varpuspöllömäisiä vihellyksiä.
Oli hieno kokemus tuntea että päittemme yläpuolella, aivan pimeällä taivaalla, kulkee valtava määrä lintuja määrätietoisesti pohjoiseen päin. Yö oli lämmin, mutta tosi pimeä, kun ei näkynyt kuuta eikä tähtiä. Saaren valoja ylittäessään linnut päästelivät muutamia yhteysääniä ennen kuin jatkoivat matkaa. Mietimme yöllä, että kun suurin osa muuttolinnuistamme muuttaa yöllä, niin varmaan muutossa on vielä paljon selvittämätöntä. Pohdiskelimme vähän aikaa, miten tutkakuvia voisi yhdistää äänihavaintoihin, tai mitä muita keinoja voisi olla yömuuton tarkempaan havainnointiin, mutta emme päässeet mihinkään hyvään ratkaisuun. Muutto vaimeni puoli yhden maissa, ja yhden aikaan päätimme mennä nukkumaan.
Tallennettu aiheeseen Blogi
Kirjoittanut: Ilse Cantell
3.05.2010 klo 20:48
Onhan teillä ylijännitesuoja tietokoneessa? Meillä on Kivelässä melkein aina käytössä.