Pikkusirkku pyöri edelleen pihalla koko päivän. Olin työhuoneella aamupäivällä. Juha soitti puolen päivän aikaan bongaamaan avosettiä itäniitylle. Lähdin isompien lasten kanssa liikkeelle. Siellä oli väkeä ja valmiina putki, josta mustavalkean käyränokkaisen linnun pääsin näkemään. Voi sitä löytäjän, Jorma ”Tennari” Tenovuon riemua! Paluumatkalla vastaan tuli lyijykynän paksuinen eikä paljon pitempi kyy keskellä tietä. Katselimme lasten kanssa sen luikertelua tien reunaan. Kyllä se on hellyttävän pieni. Päivän mittaan vastaan luikerteli useita rantakäärmeitäkin, muutamat valtavan suuria. Päivä oli tyyni ja lämmin: lippiskeli, ja melkein t-paitakeli, vaikkakin meri kyllä hohkaa kylmää.
Pienin ei meinannut malttaa päiväunille. Keskimmäinen kirjoitti vessapaperirullasta ottamaansa pitkään liuskaan salaviestiä uutterasti tunnin ajan.
Iltapäivällä pääsin taas työhuoneelle. Päivän huippukokemus oli, kun Juha soitti viiden aikaan katsomaan rupikonnalammen menoa. Kävimme illalla vielä lasten kanssakin ihmettelemässä sitä. Kun lammikon vieressä malttoi istua hiljaa (ja kaikki malttoivat!), mustasta vedestä alkoi kohoilla pintaan rupikonnia. Joidenkin näki ensin uivan pinnan alla, toiset taas havaitsi vasta, kun silmäpari pulpahti pintaan. Konnien räpyläjalat kauhoivat tummaa vettä ja tarttuvat vesikasveihin, niiden silmät loistivat ilta-auringossa kultaisina. Useat konnat uivat pareittain, pienempi isomman selässä, osa oli jo laskenut mustat kutuhelmet. Joku rupikonna kurnuttikin piilossa.
Isommat lapset pääsivät opettajan ja hänen miehensä kanssa vielä iltaverkoille. Pienin raivostui asiasta, ja leppyi vasta paljon myöhemmin, kun pääsi tutkimaan suurennuslasilla ukin kenkiä.
Tallennettu aiheeseen Blogi
Kirjoittanut: Ilse Cantell
3.05.2010 klo 20:54
Vai kokonainen lammellinen rupikonnia! Miten hauskoja seurattavia! Ja käärmeitä tuntuu vilisevän.
Minun lapsuudessani rupikonnia näkyi Vaasan huvilalla elokuun iltoina. Pelkäsin astuvani niiden päälle. Joppe on nähnyt viime kesänä yhden Pelto-Kivelän luona. Me näimme muutama vuosi sitten konnan kömpivän vaivalloisesti maantien yli. Väistin sen täpärästi, mutta en tiedä, selvisikö se perässä tulevasta rekasta. Toivottavasti.
Vappuna näimme Lapväärtissä pellolla n. 30 laulujoutsenta. Palatessamme sunnuntaina ne olivat vielä siellä. Uljaita! – Huvilalla seurasimme telkkiä ja isokoskeloita. Isokoskelokoiras on melkein yhtä kaunis kuin haahkakoiras (guding).
t. Ilse