Maanantai oli hellepäivä, tyyni ja kaunis. Vietimme aamupäivää koulun rannassa savustaen tuoreita silakoita. Pojat olivat innokkaana apuna, kun silakoita pujotettiin roikkumaan savustusrautoihin. Välillä lapset kävivät koulun pihalla leikkimässä hiekkalaatikolla. Saaressa oli leikkikaverina myös 2-vuotias tyttö. Söimme lämpimiä kullanruskeita silakoita heti rannassa, ja lounaaksi lisää paistettuna. Keskimmäisen herkkua ovat paistetut pyrstöt.
Iltapäivällä nukuttelin pienintä, joka ei olisi malttanut jättää suurennuslasihommiaan. Ensimmäiset kimalaiset pörräsivät pihalla.
Neljän aikaan pääsimme Juhan kanssa meriretkelle opettajan ja hänen miehensä kanssa. Lapset eivät lähteneet, emmekä houkutelleet, kun retkestä oli tulossa pitkä. Meri oli tyyni, ilma kaunis, ja sellaisella säällä voi lähteä Utön eteläpuoleisille luodoille retkelle. Reissu oli huippuhieno. Meri oli lähes samanvärinen kuin taivas. Horisontissa ei näkynyt saaria, ja näytti siltä kuin olisimme saavuttamassa rajan johon maailma loppuu.
Näin isoimman allilauman, mitä ikinä olen nähnyt. Ensin koko joukko näytti tummalta, matalalta luodolta, tai mustalta matolta, sitten aloin tajuta, että siinä on tuhansia lintuja vieretysten vedessä. Parvi nousi lentoon oikeasta laidasta verkkaiseen tahtiin – vähän niin kuin matto alkaisi purkautua toisesta päästään. Näky oli mykistävä. Vedenpinta jäi väreilemään pienille poimuille tuhansien lintujen jäljiltä, ja siellä täällä kellui vaaleita höyheniä. Nyt kuulin myös allien laulua.
Rantauduimme huippuhienolle saarelle. Saarella on pieni kalastajamökki, mutta muuten se on lähinnä komean muotoista kalliota, jota peittää oranssinkeltainen jäkälä. Lähiluodolla köllötteli hylje, halli ilmeisesti. Ohi kulkenut suuri rahtilaiva sai sen pulahtamaan mereen, mutta puolen tunnin kuluttua se palasi jälleen samalle luodolle. Kauempana etelässä, aivan kiikareiden hahmotuskyvyn rajalla, näytti olevan paljonkin hylkeitä samalla luodolla.
Kiertelimme saaren itärantaa. Haahkanpesiä ei näkynyt ollenkaan, eikä muitakaan pesiä. Yksittäinen kyy luikerteli vastaan, mitenhän sekin on sinne meren keskelle päätynyt. Muutamassa kalliolammikossa näkyi sammakonkutua. Saaren itärannalla oli suuria pyöreitä kiviä (raaskin jättää ne kuitenkin paikalleen!). Söimme eväitä hyvällä näköalapaikalla. Erityisesti kahvi ja suklaa sopivat tunnelmaan loistavasti.
Lintuhavainnoista mainittakoon punarinta, leppälintu ja niittykirvinen. Juha oli erityisen innostunut heinikossa piilottelevasta pensassirkkalinnusta. Läheisellä luodolla vesirajassa tepasteli neljä merisirriä, päittemme päällä huutelivat tiirat. Merilokit ja selkälokit seisoskelivat saaren länsireunan kivikossa. Allien ja mustalintujen lisäksi vedessä uiskenteli tuhannen linnun koirashaahkalautta. Yksinäinen harmaahaikara lensi pohjoiseen Utön saarta kohti.
Tallennettu aiheeseen Blogi
Kirjoittanut: Elina
5.05.2010 klo 13:07
Britan ja sun kuvat ja tekstit on niin houkuttelevia, että musta tuntuu päivä päivältä enemmän siltä, että meidän pitää lähtöä sinne Utööseen, muutamista esteistä huolimatta. Ainakin toivon, ett se onnistuisi. Vielä on kuitenkin joitakin asioita selvitettävä, jotta voisin tehdä päätöksen ja alkaa järjestellä asioita. Terkkuja Iidalle ja muille kans. Elina