Suomen akvarellitaiteen yhdistyksen vuosinäyttely Minun Itämereni on parhaillaan 17.6. asti esillä Helsingin Kaapelitehtaalla.
Olin tänä vuonna valitsemassa töitä tähän näyttelyyn ja se olikin jännää puuhaa.
Tarjolla oli monenlaista Itämerta: kuulaita kesäöitä, syysmyrskyjä, sumuaamuja, ihmisiä ja eläimiä touhuamassa meren äärellä, rannan kasvillisuutta ja meren elämää. Taitavien maalareiden otteessa paperille oli välittynyt hienosti veden keveyden ja läpikuultavuuden tuntua. Maalaukset eivät kuitenkaan mielestäni kuvanneet vain näkyvää Itämerta, vaan moniin on tallentunut monenlaisia tunteita, joita katsoja meren äärellä voi kokea, muistoja, unikuvia ja monenlaista muuta tärkeää.
Jurytys tehtiin nimettömistä valokuvista. Avajaisissa oli jännittävää päästä näkemään maalaukset todellisuudessa ja tavata niitä tehneitä taiteilijoita. Muutama kyseli perusteita sille, miksi olin valinnut juuri tietyn työn ja siitä tulikin hyviä keskusteluja. Töitä valitessani ja nyt näyttelyssä kiertäessäni olen ollut hyvin tietoinen siitä, että toisillakin valinnoilla näyttelystä olisi tullut onnistunut. Meillä kaikilla, valitsijallakin, on ns ”oma Itämeremme”.
Joka tapauksessa tästä tuli mun mielestä hieno kokonaisuus! Nyt jurytyksen ja ripustamisen jälkeen meren rannassa kävellessäni osa maalauksista on tullut yllättäen edelleen mieleeni. Ehkä näin käy joillekin näyttelyn katsojillekin, että pysähtyy katsomaan seuraavan kerran erityisen tarkasti kuun graafista heijastusta merellä, vihreänharmaita merikaaleja rantakivikossa, uimareiden katkeavia muotoja aallokossa, aavemaisen hiljaisia laivoja, yrmynjyhkeitä rantakalliota, lokinpoikasen hellyttävänheiveröitä hahmoa vastavalossa, meren sinertäviä, kimaltelevia ja harmaita sävyjä eri vuodenaikoina ja valaistuksissa.
Helsingissä Kaapelitehtaalla siis Minun Itämereni ke 17.6. asti!
Tallennettu aiheeseen Blogi