Neljäkymmentä vuotta sitten olin just kirjoittanut ylioppilaaksi, enkä tiennyt yhtään mitä teen sen jälkeen. Mun isä oli kuollut vähän aiemmin sairastettuaan useita vuosia, ja ne vuodet olivat surullisia ja raskaita monin tavoin.
Lähdin lopulta kansainvälisen Up With People- ryhmän mukaan vuodeksi kiertämään. Kiersimme shown kanssa Yhdysvalloissa yli 20 eri osavaltiossa, Saksassa, Belgiassa, Hollannissa, Norjassa. Asuimme vuoden mittaan yli 80 eri isäntäperheessä. Toistasataa esitystä, lukemattomia tunteja busseissa, lavan pystyttämisiä ja purkamisia, vierailuja vanhainkodeissa, hoitolaitoksissa, vankiloissa jne. Ainutlaatuinen vuosi, joka toi paljon iloa mun elämään ja tuttuja eri puolilta maailmaa, koska ryhmässä oli yli 100 nuorta monista eri maista.
Nyt tänä kesänä tapasimme Irlannissa Limerickissä. Meidän ryhmästä oli paikalla parikymmentä. Suuren osan näin ekaa kertaa sen reissuvuoden jälkeen.
Vaikka nykyään en juurikaan matkusta, olen iloinen, että menin. Palasin fyysisesti tältä parin viikon matkalta viime viikonloppuna, mutta mieli ei ole vielä ollenkaan palannut. erikoinen kokemus. Hassua, että ihmiset tuntuivat niin tutuilta ja läheisiltä näin monen vuoden jälkeen. Osa jopa enemmän nyt kuin silloin aikanaan. Juteltiin monenlaisista elämäntarinoista, muistoista ja haaveista, mutta myös retkeiltiin metsissä ja kaupungilla, vierailtiin linnoissa, istuttiin pubeissa, käytiin joessa uimassa, tanssittiin. Hauskaa ja liikuttavaa, haikeaa ja kaikkea. Aika on kyllä outo asia. Viikko ravisteli mun maailmaa vähän uuteen asentoon sikälikin, että muistot siltä vuodelta ja koko nuoruusajalta tuntuvat olleen jossain monen lukon takana ja nyt niitä alkoi vyöryä mieleen päivällä ja yöllä, eikä homma tunnu loppuvan vieläkään vaikka lojun nyt taas jo kotisohvalla. ????
Reissun lopuksi vietin myös aikaa ihanan ystäväni Claren luona hänen kotonaan Kilmuckridgessä (ja pääsin osallistumaan uuden näytelmän lukuharjoituksiin, maistelemaan lähipubin oluita ja uimaan Irlanninmeressä hylkeen kanssa). Tutustuin vähän myös Irlannin lintuihin ja luontokohteisiin, mikä oli tosi hauskaa, kun olemme vuosien ajan tehneet keväisin Irlannin radion RTEn kanssa yhteistyössä Dawn chorus- radiolähetyksiä.
Lopuksi vietin muutamia päiviä Dublinissa. Kuljin katuja itsekseni, seurasin stand up -koomikon harjoituksia, osallistuin opastetulle parin tunnin fillarikierrokselle Dublinissa kanadalaisen ystäväni Regin vinkistä (onkin tosi hauska tapa tutustua kaupunkiin!), kävin monissa museoissa (ehkä vähän liian monissa, koska nukahdin Oscar Wilden kotitalon esittelyvideon aikana, vaikka se olikin tosi hyvä ????) ja kuuntelin katusoittajien soittavan vastikään moottoripyöräonnettomuudessa kuolleen muusikko Glen Hansardin muistoksi eri puolilla Dublinin katuja.
Kotiin palattuani osallistuin tiistaina Helsingissä Temppeliaukion kirkossa suuresti arvostamani Anto Leikolan hautajaisiin, jotka olivat todella kauniit.
Eläköön hauras, kaunis elämä ja elinikäiset ystävät.
Tallennettu aiheeseen Blogi