Pääsimme Utössä heinäkuussa Tall Ships- tunnelmiin, kun alukset kulkivat saaren ohi. Katselimme saaren länsikallioilla miten alukset ajoivat auringonlaskussa merellä. Myöhemmin illalla (24.7) oli jännittävää istua Utön pohjoisrannassa. Pimeässä saapui suuria aluksia seurailevia pienempiä veneitä yöksi Utön satamaan, kuuluu eri kielillä radiopuhelinkeskusteluja, mastojen valot loistivat lämpimässä tyynessä yössä. En oli millään malttanut mennä nukkumaan. Seuraavana päivänä pääsimme merelle seuraamaan purjealusten lähtöä.
.
Hieno kesäyö perhosvaloilla. Oli jännä huomata miten eri porukka lähtee hämärissä liikkeelle. Märkä pihapiiri tuntui olevan täynnä rupikonnia ja sammakoita. Eräs pieni konna päivysti yöllä kiven päällä napsien ohi viipottavia muurahaisia. Kiiltomato hohti pimeässä ja lakanalle saapui hämmästyttävän hienoja yöperhosia valon houkuttamina. Mm isomittarit olivat kuulemma vasta kuoriutuneet ja saapuivat valolle komein tuorein vaaleanvihrein siivin. Opin tunnistamaan mm jättiharmomittarin, suomittarin, nyhäsiiven, ilvessiilikkään, karhusiilikkään, koivuposliinikkaan, vadelmavillaselän.
Olimme Markus Varesvuon kanssa Vuohijärvellä lauantai- iltapäivän kertomassa töistämme. Porukkaa oli melko paljon ja moni oli kiinnostunut juttelemaan luonnosta. Ehdin puhua iltapäivän aikana mm. siitä miten tärkeää laitoksessa asuville vanhuksille on päästä välillä luontoon tai nähdä luontoa edes ikkumasta, siitä miten pitkälle kuikka voi sukeltaa, erikoisista tikkahavainnoista, Kouvoöasta ssuinpaiklana, hienoista metsistä ja metsätarinoista ym. Tapasin myös mukavan naisen joka paljasti pelkäävänsä kovasti sammakoita eikä siksi missään nimessä haluaisi mitään rupikonnatauluani seinälle.
Ensi lauantaina 15.7. Klo 12-16 olemme Markus Varesvuon kanssa Vuohijärven luonto- ja kulttuuritalossa kertomassa töistämme. Olen tässä päivän mittaan miwttinyt mitä kertoilen rupikinnista, kuikista, pöllöistä, joutsenista. Niitä kaikkia olen päässyt tänäkin kesänä näkemään ja kuulemaan näissä maisemissa. Mäyriä en vielä toistaiseksi.
Olen päässyt seuraamaan harmaasiepon poikasten kehittymistä ikkunan takana olevassa avopesässä. On ollut koukuttavaa katsella mitä kaikkea emot poikasilleen kiikuttavat. Erityisen hassulta on näyttää kun poikanen nielee valtavaa sudenkorentoa, joka ulottuu suusta paljon nokkaa pitemmälle. On ollut jämnittävää seurata miten poikaset käsittämätöntä vaihtia poikaset kehittyvät. Miten ne kiinnostuvat ympärisyöstä vähitellen yhä enemmän. Toissapäivä kaksi niistä hyppäsi pesästä ja eilisaamuna loput kaksi. Suoraan vesisateeseen. Tänään pesämalja näyttää hyvin tyhjältä. 
Kesäyö teltassa on ihan parasta. Oli tyyni yö, huippukaunis. Joutsenet ja kuikat huutelivat järvellä.
Hassujen pilvien tarkkailu ja kuvaaminen on hauskaa kesähommaa. Tässä viime viikon huippu: joku otus kita ammolla.
Kesäkuun viimeinen päivä. Jo koko kuukausi kesää kulunut. Olen ollut kuukauden töissä ja päässyt toisaalta hienoille reissuille mukaan luontotoimittajan hommassa. Kesäkuun aikana olen jututtanut radio- ohjelmaani varten luututkijoita palaneen luun tutkimuksesta ja siitä mitä luut kertovat Suomen varhaisimmista nisäkkäistä. Olen pohtinut luontokuvaaja Heikki Willamon kanssa kalliotaiteen eläinkuvien merkitystä. Olen seissyt kaatosateessa Henry Väreen kanssa juttelemassa pihlajasta. Satoi niin valtavasti että muistiinpanovihkoni mössääntyi sadetakin taskussa käyttökelvottomaksi muusiksi. Kävimme samana sadeiltana vielä galleria Sorbuksessa Helsingin Sörnäisissä festivaaleilla puhumassa gallerian edessä olevasta pihlajasta. Eräänä perjantai- iltana pari viikkoa sitten pääsin mukaan näkövammaisten linturetkelle Tuusulaan Aleksis Kiven kuolinmökille. Luontoharrastajaporukka kertoili hienosti siitä millaista on harrastaa luontoa näkövammaisena tai sokeana. Lintuharrastaja Hannes Tiira veti retkeä ja keskustelua hienolla tavalla. Viimeisimmän viikon aikana olen päässyt seuraamaan sekä ruskosuohaukan että varpushaukan poikasten rengastusta. Hyvin jännittävää puuhaa. Ruovikon keskellä tuikasti tuijottelevat ruskosuohaukan poikaset ovat vaikuttava näky joka ei helposti unohdu. Niiden laajana ammottava suu ja erikoinen reiällinen kieli jäivät erityisesti mieleen.
