Eilen illalla tuli Miljoona rekisteröityÀ pönttöÀ tÀyteen! Mahtavaa! Tavoite tuntui varmaan kaikista meistÀ kampanjassa mukana olevista aluksi utopistiselta. Ihana projekti jossa olen saanut olla mukana. Hienoa, ettÀ suomalaiset ovat tajunneet tÀmÀn idean ja lÀhteneet mukaan. EikÀ tÀmÀ vielÀ ole tÀssÀ. Kampanjaa jatketaan 21.5. asti, jolloin se pÀÀttyy suorassa lÀhetyksessÀ Nuuksiosta. Nyt kohti komeinta ennÀtystÀ ikinÀ! ja lisÀÀ linnunlaulua ja helpotusta lintujen asuntopulaan.
Seurailin eilisen pÀivÀn vÀhÀn vÀliÀ pönttölukujen kasvamista. Mietin jo puolitosissani ettÀ johtaakohan Miljoona linnunpönttöÀ- kampanja minut nettiriippuvuuteen, kun siihen tahtiin hamuilin puhelinta kÀteeni pitkin pÀivÀÀ. Illalla miljoona oli humpsahtanut tÀyteen sillÀ vÀlin kun olin ystÀvÀni luona sohvankokoamisapuna. Paluumatkalla lumimyrÀkÀssÀ selailin kÀnnykkÀÀ ja huomasin ettÀ miljoonahan se siinÀ laskurissa komeilee! Ensireaktiokuva tÀssÀ :)
ja muutamia kuvia siitÀ, miten hienolta puiden oksien varjot nÀyttivÀt eilen uudella hangella katulamppujen valossa. 
Olen retkeillyt muutamana pÀivÀnÀ hienossa metsÀssÀ Haikon kartanon lÀhellÀ, kun vietimme ystÀvÀn synttÀreitÀ Haikossa. MetsÀ oli mykistÀvÀn kaunis, ja tuuli puhalsi toisinaan lunta puiden oksilta niin ettÀ se kimalteli taianomaisesti vastavalossa. TÀmÀn kaiken kun saisi maalattua.
TÀnÀ aamuna onnistuin myös kastelemaan jalkani, kun luotin puron jÀiseltÀ nÀyttÀneeseen penkkaan, joka ei ollutkaan penkka eikÀ jÀinen vaan jalka vajosi saman tien syvÀlle mutaiseen veteen. HölmistyneenÀ kiskoin jalan ylös, ja jouduin lopulta erikseen kiskomaan uppeluksiin painuneen kenkÀni ylös, ettei tarvinnut lÀhteÀ sukkajalalla paluumatkalle. Ja eikös, tietenkin, juuri sillÀ hetkellÀ paikalle osui myös koko aamuretken ainoa vastaantulija. Tungin mutakengÀn jalkaan ja juttelin ihan muita niitÀ nÀitÀ ja varmaan hÀn ajatteli ettÀ nyt on tÀysi tahvo liikkeellÀ.
Palasin parin pÀivÀn reissulta ja posti oli tuonut VuohijÀrven ensi kesÀn esitteen. Ja mÀ oon mukana!!
TÀnÀÀn jututin vedenalaiskuvaaja Pekka Tuuria Lauttasaaren rannassa siitÀ, miltÀ jÀÀn alla nÀyttÀÀ, miten vaikeaa veden alla on kuvata, miten kaloja lÀhestytÀÀn, millaisia kuvaushaaveita hÀnellÀ on. HÀn osaa elÀvÀsti kuvata sitÀ vedenalaista maailmaa. Rupikonnista emme puhuneet juurikaan tÀllÀ kertaa.
JÀÀ on kaunista pÀÀltÀpÀinkin. Harmillisen vaihtelevien talvisÀiden hieno puoli on se ettÀ Lauttasaaren ranta on viime aikoina nÀyttÀnyt joka pÀivÀ vÀhÀn erilaiselta. Muutama ilta sitten rannan jÀÀlautat olivat nÀin hienon vÀriset punaisessa ilta-auringossa.
Iloista ystÀvÀnpÀivÀÀ! Viikko on vierÀhtÀnyt vauhdilla arkipuuhissa, radiotöissÀ ja Miljoona linnunpönttöÀ- kampanjan parissa. Kampanjan loppukiri onkin lÀhtenyt upeasti liikkeelle. TÀllÀ hetkellÀ jo 965 691 rekisteröityÀ pönttöÀ!
Viime tiistaina olin Puoli seitsemÀn- ohjelmassa vieraana juttelemassa linnunpöntöistÀ, luonnosta ja luontomaalauksista. Tein samalla ohjelmassa myös luonnosta rupikonnamaalaukseen. Se oli kyllÀ tosi hankalaa :) Puhuin ohjelmassa myös siitÀ taianomaisesta kokemuksesta pari vuotta sitten, kun pÀÀsin sukeltamalla seuraamaan rupikonnien kutupuuhia matalassa kirkasvetisessÀ lammessa vedenalaiskuvaaja Pekka Tuurin kanssa. LÀhetyksen jÀlkeen vedenalaiset mielikuvat ovat nousseet mieleeni vahvoina. Miten konnat odottivat pohjalla ja pomppasivat sieltÀ uimaan vÀhÀn kuin lÀhtisivÀt lentoon. Maalla liikkuessa kömpelön oloiset kaverit olivat pinnan alla yllÀttÀen sulavia liikkeissÀÀn. Niiden kupariset silmÀt hohtivat ikiaikaisen viisaan oloisina. ErÀs konna takertui sormeeni ja piti tuikasti kiinni kuvitellen ehkÀ ettÀ olin jonkinlainen jÀttilÀiskonnanaaras. Se oli liikuttava mÀÀrÀtietoisuudessaan. Voi olla ettÀ yritÀn vielÀ maalata jotain tÀstÀ kaikesta.
Hauskaa talvista Suomen luonnon pĂ€ivÀÀ! TĂ€nÀÀn lumoudutaan talvisesta luonnosta. VietĂ€n pĂ€ivÀÀ tekemĂ€llĂ€ linnunpönttöjĂ€ Lauttasaaren yhteiskoululla. Sinne voivat kaikki halukkaat tulla pöntöntekoon klo 12 alkaen, ja kuuntelemaan tarinoita ja esitelmiĂ€ Lauttasaaren linnuista, puista, Miljoona linnunpönttöÀ- kampanjasta, Suomen luonnon pĂ€ivĂ€stĂ€, sotilassaarten luonnosta jne. Olen lupautunut itse kertomaan luonnosta kuvataiteessa. Esitys ei tosiaan ole mikÀÀn kattava taidehistoriallinen tĂ€rĂ€ys, vaan olen lĂ€hinnĂ€ kuunnellut viikon mittaan lĂ€pi suomalaisten taiteilijoiden kanssa tekemiĂ€ni radiojuttuja, ja poiminut niistĂ€ kiinnostavia ajatuksia luonnosta. Ăsken kuuntelin juuri Rafael Wardin muistoja lapsuuden Lauttasaaresta, johon kulki lautta, jossa oli vielĂ€ lehmiĂ€, perunamaita, ja jossa Ă€iti sytytti perjantaisin ikkunalle kynttilĂ€n, jonka valo hohti hienosti merelle.
Hienon graafinen mustavalkoinen maanantaiaamu.
Maailman ihanin työkeikka ikinÀ! PÀÀsin Tove Janssonin freskoon Juhlat maalla! Siis sinne sisÀÀn tutkimaan kasveja- mobiilisovellukseen. Avajaiset oli eilen, ja nauratti kyllÀ myös aika lailla kun pyyhÀlsin puskien takaa esiin. Fresko löytyy Helsingin kaupunginmuseosta Tennispaslatsin tiloista. Tilaisuudessa avattiin myös Tyko Sallisen nÀyttely, ja Tuula Karjalainen esitteli valloittavasti Tyko Sallisen maailmaa.
Ulkona maalaaminen jĂ€i joululomalla muutaman tunnin kokeiluun. Aion kuitenkin yrittÀÀ uudestaan lĂ€hiaikoina. TĂ€ssĂ€ kuvat maalausten aluista, jotka tein silloin joululomalla. EnsimmĂ€istĂ€ maalasin – 25 C asteessa ja jĂ€lkimmĂ€istĂ€ – 20 C asteessa. Sen saattaa huomata vauhdikkaasta otteesta. No, tĂ€stĂ€ on varaa parantaa.
