Emme lähdekään tänään mantereelle, vaikka niin oli suunniteltu. Aamulla taivas on hämmästyttävän sininen. Lähdemme Juhan kanssa retkelle, ja lähimännyistä lähtee sarvipöllö. Koulun lähistöllä niitä on kolme lisää, kaikki samassa männyssä. Saaressa on nyt niin innostuneita lintuharrastajia, että naurattaa. Tänään on hyvä näkyvyys. Näemme majakalta merisirrejä, vaalearintaisen merikotkan, merilokkeja, riskilän, telkkiä, ja merimerkillä istuvan muuttohaukan. Janne hiihtää etelälahden jäällä. Pulkkamäessä on vauhtia. Isot lapset laskevat muovipusseilla. Aurinko pilkistelee lounasaikaan, mutten ehdi kuvaamaan Itäniitylle, ja sitä paitsi lumisade on peittänyt jäämuodostelmat.
Keskiyöllä selviää, ettei majakan edustalla olevaan koriin voi sytyttää tulta. Kymmenen minuuttia ennen vuodenvaihdetta iskee hurja lumimyrsky. Väkeä kuitenkin kerääntyy armottomassa kelissä majakalle vastaanottamaan uutta vuotta. Hieno keli! Pienin on eri mieltä, eivätkä raketitkaan taida miellyttää. Poika haluaa kotiin heti keskiyön jälkeen. Kaikki lapset kuukahtavat sänkyihin välittömästi, kun pääsemme sisään.
Lapset ovat tänään ulkona aamusta iltaan, paitsi nuorin, jolla on edelleen vähän käheä ääni. Teemme lasten ja lasten kaverin kanssa yhteisen piknikreissun itärantaan. On kylmää, mutta hauskaa. Eväät ja hunajatee katoavat hetkessä. Lapset keksivät myös haistella koloja – haisee levältä-, ja maistella jääpuikkoja – yäk, maistuu levältä. Kuuntelemme, miten vesi alamme litisee, lorisee ja pulppuaa.
Tytöllä on samat haaveet kuin isällään. Tyttö on päättänyt tehdä kirjan Utöstä. Kuvia on jo kaksi. Niissä taivas on kauniin tumman sininen ja on majakkaa, lapsia ja hylkeitä.
Eivor saapui yli tunnin myöhässä. Illalla kirjasto on auki. Lainaamme sekä uusia että viime keväältä tuttuja kirjoja. Iltakuudelta on lämmintä, tyyntä ja sataa hiljalleen lunta. On kerrassaan hieno ilma. Juha on nähnyt kauppareissulla sarvipöllön saalistelemassa.
Teemme Juhan kanssa monen tunnin retken rantoja pitkin itärannasta eteläkärkeen. Rannan peittää vesirajassa yhtenäinen jäävyöhyke, jonka päällä voi kävellä, jos varoo aukkoja ja sulakohtia. Rannan kiviä peittää jäinen kuorrutus, rantaan ajautuneet rakkolevät ovat jääkuoren sisällä. Jäälautoista ja rannan jäästä roikkuu jääpuikkoja, monin paikoin jää on hienon turkoosia. Joissain kohdin se on kohonnut harjanteiksi, tai muodostaa onkaloita. On huippukaunista. Puolivälissä matkaa rannalta löytyy kuollut hylje. Se haisee hämmästyttävästi, vaikka pakkasta on paljon. Kävelyretki jatkuu eteläkärkeen asti. Kun yritän nousta jyrkkää kallioseinämää, pääsen toteamaan sen, että merestä on lähes mahdotonta päästä ylös, kun rannan kalliot ovat jään peitossa.
Tyttö oppi tänään kärrynpyörän, ulkona lumihangessa kaikissa vaatteissa. Kirjoittaa siitä päiväkirjaansa.
Teen retken Itäniitylle ja itärantaan, jonka jäiset rantakalliot ovat jännän näköisiä. On vaan aika hämärää. Päätän tulla uudestaan paikalle valoisalla. Majakan valo syttyy paluumatkallani neljältä iltapäivällä.
Ritariluteet ovat heränneet. Niitä on liikkeellä tuvassa siellä täällä. Viisivuotias ottaa kuvia niistä: kun ne on mun kavereita. Hän tarkentaa, että paras kaveri on se viisijalkainen, siitä sen tunnistaa.
Haastattelen Järvisen Lauraa siitä, millaista on ollut elää lapsuutta Utön saarella. Tavallaan kysymys on tietenkin hassu, on vaikea verrata omaa lapsuutta muihin, koska lapsuuden voi elää vain kerran. Laura kertoi, että lumen tulo oli aina hauskaa. Silloin lähdettiin pulkkamäkeen tai hiihtämään, ja jos jäät kantoivat, päästiin retkeilemään myös lähisaariin. Luistelua harjoiteltiin jäätyneissä kalliolammikoissa, joista laskettiin jääpuroa pitkin peppumäkeä alempaan jossa luistelu jatkui.
Itäniityllä on kuulemma upeita rantalumimuodostelmia. Aion mennä huomenna sinne. Lunta on satanut pitkin päivää.
Nuorin poika on nyt paremmassa kunnossa kun eilen. Heräsi aamulla jo viiden jälkeen ja olimme ehtineet pelata aika monta eri peliä ennen kuin pääsin puolen päivän aikaan ulos.
Kauppa on auki taas monen päivän jälkeen. Pulkalla on hyvä kuljettaa ostoksia. Lähdemme etsimään, mistä löytyvät saaren parhaat pulkkamäet. Kaupan viereinen rinne ei ole tällä kelillä hyvä. Iida laski kerran ja hävisi laiturille rantavajojen sekaan. Jalkapallokentän itäpuolen kumpare, Karvamäki, osoittautuu hyväksi, vaikka puolessa välissä on hidasteena hyppyri ja vauhtia riittää tien yli. Pojan pulkka halkeaa laskuissa, mutta korjaamme sen roudarinteipillä.
Kalle pelaa mummin kanssa eläinkorteilla omalaatuista peliä. Kortit jaetaan aluksi tasan. Sitten molemmat pelaajat lyövät yhden kortin pöytään. Suuremman numeron lyönyt voittaa molemmat kortit itselleen. Paitsi jos Kallella on söpömpi kortti, niin numerosta riippumatta se voittaa. Peli-innostus on vallannut muunkin joukkomme. Ukki kuulemma takoo ahkerasti logiikkapeliä yömyöhälläkin. Eilen luimme iltasaduksi Ella-kirjaa ja teatterikohtaus nauratti isompia niin, että koko sänky hytkyi.
Tuuli on muodostanut hotellin sisäpihalle monta metriä korkea harjanteen. Saaren notkelmissa on lunta niin että sinne voi aikuinenkin humpsahtaa. Laiturilla hakataan jäätä pois oranssista kutterista. Lunta on niin paljon, että talojen ikkunat ja ovet ovat peittyneet lumeen. Nyt on helppo nähdä, missä taloissa asutaan ja missä ei. Hannan kahvilan oven edessä on lunta oven yläreunaan asti.
Missä rantakäärmeet ja rupikonnat nyt ovat. Kai ne ovat onkaloissaan suurissa kasoissa maan alla. Park Victoryn jouluyön haaksirikko käväisee mielessä, Hesarissa oli juttukin siitä.
Joulupäivän aamuna majakassa vietetään saarelaisten voimin perinteinen kirkkohetki. Tuuli on kova, se kuuluu majakan kiviseinien sisäänkin. Ilma on sen verran kylmä, että hengitys höyryää, mutta puupenkeillä tarkenee kyllä istua. Kynttilät palavat ja paikalle on kerääntynyt paljon ihmisiä, monia tuttuja. Olen ilmeisesti tulossa vanhaksi, kun Maa on niin kaunis laulu liikuttaa. Kuulemma sitä on laulettu perinteisesti Utön majakkakirkossa. On jännä ajatella, miten monet ihmiset ovat vuosikymmenien saatossa istuneet majakkakirkon kiviseinien suojissa, ja miten moniin tilaisuuksiin ja elämäntilanteisiin täällä on hiljennytty.
Teen tuuliretken saaren eteläkärkeen. Tuuli on niin kova, että pystyn eteläkärjessä nojaamaan siihen kädet levällä. Illalla pääsemme Joulupäivän saunaan. Lapset ottavat lunta mukaan ja innostuvat heittämään sitä meidän kaikkien päälle. Nuorin jättää saunan väliin, kun ääni kuulostaa vähän käheältä.
Linturetken saldo on varsin vaatimaton. Lumen määrä sen sijaan on hämmästyttävä. Satamalahti on jo puoleen väliin jäässä. Vastaantulevat saarelaisetkin ihmettelevät sitä. Pakkasta on huomattavasti vähemmän kuin mantereella, kun meri lämmittää. Eteläkärjen edustan luoto hohtaa valkoisena harmaan meren keskellä.
Muutamia jouluvaloja on ripusteltu pihapuihin, kalastusvajoihin ja kauppa on valaistu. Syömme hotellilla jouluruuan. Illalla saapuu joulupukki. Kolmevuotias ilmoittaa heti, että on ollut kiltti ja istuu pukin syliin. Illalla kokoonnumme jakamaan lahjoja. Määrä on mielestäni sopiva. Joulupukki on tuonut muutamia hauskoja kokoperheen pelejä, joita voi pelata täällä ollessa. Saamme Juhan kanssa hienot suklaakiikarit ja staijauskepit.
Aamulla pakkaudumme autoon kiireellä kuten aina. Olemme lähdössä jouluksi Utön saarelle koko perheen ja isovanhempien kanssa. Tarkoituksena on olla siellä aina uuden vuoden aaton aamuun, jolloin hotelli täyttyy vuodenvaihteen juhlijoista.
Kiireen tuntu hellittää vasta laivalla. Laivamatka on upea. Merisumua, jäitä ja avovettä. Ylitämme jäärajan pariin kertaan. Jo kaukaa näkyy mistä kohden meri on avoin, kun se höyryää. Laivalla on tuttuja saarelaisia ja retkeilijöitä. Tyttö on innoissaan, ei malta edes katsella videoita laivan alakerrassa, vaan keikkuu kannella tuijotellen, miten Eivor murtaa jäätä. On pimeää, kun saavumme Utön saarelle, joten saaren tutkiminen jää huomiseen. Asetumme taloksi ja koristelemme joulukuusen.
Viisivuotias luottaa joulupukkiin kuin kiveen. Ilmoitti juuri varmana tietona, että pukki tuo sen Leikaisa-kortin, joka vetää satasta. (Ai minkä?) Tytöllä oli tänään joulukirkko ja todistusten jako ja alkoi joululoma.
Hauskaa joulua!
