Maisema on hauskan laikukas, kun lumi on jäänyt roiskeiksi notkelmiin, ja kalliot ja kivien pinnat ovat paljaat. Tänään saattelin Iidan kouluun ja menin työhuoneelle pariksi tunniksi. Iltapäivällä Kallen nukkuessa päiväunta katselin ikkunasta, miten merikotka laskeutui jäälle, ja kalalokki syöksähteli sen ympärillä. 
Sarvipöllöt viihtyvät edelleen samoissa pienissä männyissä. Niitä oli iltapäivällä jo seitsemän. Ihmeellistä, että ovat valinneet juuri ne puut. Ainakin ovat tuulensuojassa. Päivä oli harmaa, mutta silti siihen mahtui paljon sävyjä: kuten kevätjään vihertävät ja kellertävät sävyt, meren vaaleanpunainen. Juha kertoi että tänään oli hangella nähty ensimmäinen kohmeinen kyy.
Lastenohjelmien aikaan kävin etelä-niityillä katselemassa sumuista merta ja ristisorsaa ja tylliä. Iloitsin hienoista keltaisista kumisaappaistani, jotka kestivät hyvin. Niitä olisikin ottajia. Sain saappaat synttärilahjaksi syksyllä täällä Utössä. Kun olin saanut ne jalkaan, vanhin lapsista katseli niitä vähän aikaa ja sanoi: Hienot saappaat -saanks mä ne sitten kun sä oot kuollu. (!) Illalla kävimme kirjastossa, joka on torstaisin auki klo 18-20.
Aamulla maa oli kuurassa. Katselin keittiön ikkunasta aamukahvia juodessa punarintaa, joka ruokaili tuulessa höyhenet pörröllään. Koko päivän oli kylmää ja tuulista. Lapsista oli hauska rikkoa jääriitettä lätäköistä. On mukava käydä päivittäin vilkaisemassa ovatko sarvipöllöt edelleen samoissa männyissä, tänään olivat.
Pääsin iltapäivällä retkeilemään eteläkärkeen. Näin merikotkan hätyyttämän valtavan haahkalauman, ja lähiluodolla tuulessa ja viimassa pötköttävän kuutin. Sataman laivaväylässä viihtyvät telkät olivat jo vähän soidinvireessä. Piharuokinnalla vieraili punarintojen, peippojen ja keltasirkkujen lisäksi eksoottisempiakin vieraita kuten mustaleppälintukoiras.
Tänään olisi järjestynyt maalausaikaa, mutta en ole saanut mitään ideaa mieleeni.
Olen maalaillut viime aikoina saariston syksyä. Muistan täältä Utöstä syksyn tunnelmia, sateisia lämpimiä iltoja, jolloin rupikonnat ryömivät tiellä, lämpimän meren ja syysmyrskyt, ensilumen. Nyt tuntuu jotenkin aivan erilaiselta, en saa vielä otetta tästä enkä enää entisestäkään. Haaveissani on maalata joku sellainen maalaus, jossa olisi valtavan iso tilan tuntu, ja siellä muuttoparvia, ja samalla kevään vimmaa. Ehkä lähden siitä liikkeelle.
Illalla seitsemältä lainasin Juhan kameraa, ja pääsin kuvaamaan ovenraosta iltavalossa ruokinnalla kävijöitä. Tosi hauskaa hommaa, vaikka muu perhe joutui lisäämään vaatetusta sisällä, kun pitelin ovea raollaan. Linssin läpi oli hauska seurailla peippojen siementen syöntiä. Iida on perustanut lintuhoitolan sisäpihalle. Osa potilaista on aika kookkaita, kuten merimetso, ja kaikki mielestäni siirtyneet jo vahvasti hoidon tuolle puolen.
Tiistaina kevät tuntui joka puolella saarta. Merellä lensi lukuisia haahkaparvia, ja kellui haahkalauttoja, yhteensä tuhansia lintuja. Lintuharrastajat ovat nähneet majakalta mm. merikihun, ruokin, mustaleppälinnun. Saarella näkyi ja kuului mielestäni tänään paljon mustarastaita. Piharuokinnallamme mustarastas ärhenteli peipoille. Sarvipöllöt päivehtivät edelleen samoilla paikoilla. Näin myös useita merihanhiparvia, muutamia kurkia ja lehtokurpan. Meri on auki eteläpuolella, ja muutenkin jo suurelta osin, oikeastaan vain sataman lahti ja etelän poukama ovat jäässä. Saaret loistavat sinisestä merestä valkoisina laikkuina. Lumi hupenee silmissä ja valokuvat ovat ylivalottuneita kun on niin kirkasta. Söimme tänään kevään ensimmäiset jäätelöt, ja Jopsu pyllähti päätien vesilätäkköön, joka onkin valtava. Illalla oli vuorossa keppijumppa. Ihan illan suussa saarelle saapui yllättäen sumurintama. Täällä sää tuntuu vaihtuvan välillä tosi nopeasti. Utössä toimii hieno koulu, jossa meidän Iidakin saa käydä täällä ollessamme. Olen ihaillen seurannut opettajan viisasta ja innostavaa otetta, ja sitä, mitä kaikkea koulussa tehdään vuoden mittaan. Koululla on omat nettisivut, joiden kautta pääsee perehtymään hyvin saaristokoulun elämään. (utonkoulu.wordpress.com) Koulu kaipaisi kovasti lisää oppilaita lähivuosina, ja Utöstä löytyy vuokrattavia taloja lapsiperheille, joten jos tiedät jonkun joka olisi kiinnostunut, vinkkaa ihmeessä. Vuosi saaristossa on sellainen elämys koko perheelle, että jos elämänsä voi järjestää siihen malliin, että hankkeen voisi toteuttaa niin suosittelen lämpimästi. Varmasti elämän hienoimpia vuosia.
Me olemme täällä tällä kertaa toukokuun alkupuolelle, ja pyrin kuvailemaan tässä blogissa kevään etenemistä, ja maalaamiseni (toivottavaa) etenemistä, ja muuta mieleen tulevaa. Olen saanut hotellilta käyttööni hyvän työhuoneen, vielä merinäköalalla. Puitteet ovat hyvät: loppu on siveltimen heiluttajasta kiinni. Saari on hieno lintusaari, ja täällä käy keväällä paljon lintuharrastajia. Utön linnustosta löytyy parhaiten tietoa Jorma Tenovuon lintublogista (www.jtenovuo.com/index2.php), mutta laitan tähän hajahuomioita -omia ja muiden-matkan varrelta. Utön saarella on myös omat kotisivut www.uto.fi, joista löytää tietoa saaren historiasta, kulkuyhteyksistä, majoituksesta jne. Sivuilta löytyy myös kuvauksia perheistä, jotka ovat viettäneet saarella muutaman vuoden elämästään.
Näinä päivinä lumi sulaa silmissä. Notkelmissa on kuitenkin vielä niin paljon lunta että lumeen voi humpsahtaa kainaloita myöten.
Eilen saaressa oli paikallisena kuusi sarvipöllöä, joista onnistuin näkemään kaksi. Pihan ruokinnalla on näkynyt eilen 50 peippoa, punarintoja, keltasirkkuja, mustarastaita, kottaraisia. Tänä aamuna ei yllättäen näy yhtään lintua.
Kävin eilen illalla hämärässä kävelyllä. Majakan valo näkyi sumussa hienosti kiilana. Suurimmat lätäköt täyttivät koko polun. Etelänpuolella kuului pimeässä meren pauhu.
Loskassa talsiessani mietin, että olisi hauska nähdä, missä koloissa kaikki saaren rupikonnat nyt talvea viettävät. On mukava ajatella, että olin syksyllä täällä kun ne ryömivät koloihinsa, ja olen vastaanottamassa niitä, kun ne taas kömpivät esiin.
Nyt aurinko tuli esiin. Äkkiä ulos.
Täällä ollaan. Utössä kumpparikeli ja sumua. Alkaa olla jo kevään tuntua!
Lauantain matkapäivä alkoi hektisesti: Tavaraa oli paljon, ja heti lähdön jälkeen aloin muistaa mitä kaikkea unohtui matkasta. Matka Eivorilla oli elämys. Nyt näin omin silmin miten matkustajat jäivät Nötössä väylän reunalle jäälle. Ihmettelimme Jopsun kanssa jäälauttojen muotoja, katselimme niiden murtumista laivan reunoja vasten ja yritimme saada kameralla tallennettua hienon vihreää väriä veden alla olevissa jäälautoissa.
Huomenna aamulla suuntaamme Utön saarelle, ja palailemme takaisin vasta toukokuun alussa. Toiveissa on päästä näkemään ja kokemaan saariston kevät. Jännä nähdä minkälainen tästä huhtikuusta tulee!
Olen jo aloittanut pakkaamisen Utön reissuamme varten. Aiomme olla saarella ainakin huhtikuun. Jännä nähdä, miten lumista siellä vielä on. Yritän muistaa että meri varmaan hohkaa kylmänä pitkään. Haalarit, sadeasut, villavaatteet, potta, askartelutarvikkeita, aurinkolasit, kahvimitta, termarit, ompelutarvikkeet, otsalamput, kamerat, laturit, maalaustarvikkeet, lippikset, uikkarit (ei, emme ole niin hurjia: havshotellilla on uima-allas, jossa myös koululaiset välillä käyvät). Olohuoneen lattialla on tavaravuori, joka kasvaa ja kasvaa- ja hupenee välillä kun pienet kädet kiikuttavat tavaroita siitä poispäin. 
Kävin päiväreissulla Tallinnassa. Päivä oli kylmä, ja pujahdimme museoihin ja kahviloihin pakkasta karkuun. Merimuseosta mieleen jäivät erityisesti pelastusrengashousut.
Menomatkalla meri oli täynnä pieniä pyöreitä jäälauttoja ja höyrysi.
