Talvinen koskikaramaalaus lähti tänään työkaverini kyydissä synttäriyllätykseksi. Toivottavasti lahjan saaja on jäisten vesien ja koskikarojen ystävä.
Ja joo, pakkaaminen ei oo mun vahva ala :) , mutta pääasia, että työ pysyy ehjänä reissut.
Upea syysaamu. Kottaraiset juttelivat pihalla, ja seurailin vähän aikaa puukiipijän touhuja aamuaurinkoisella männyn rungolla. Nyt täytyy virittäytyä työhommiin. koneen äärelle. Tähänkin paistaa aurinko ja haittaa keskittymistä. :)


Olen ryhtynyt käymään taas tanssitreeneissä Kaapelilla pari kertaa viikossa. Toistaiseksi olen mennyt kävelemällä- ja päässyt näkemään Lauttasaaren sillalla hienoja valoja ja värejä. Joitain viikkoja sitten meri ja taivas olivat epätodellisen siniset, ja eilen osuin paluumatkalla auringonlaskuhetkeen.
Ehdin viikonloppuna Mäntyharjulla metsäänkin. Poimin vähän puolukoita ja suppilovahveroita, mutta enimmäkseen katselin metsän syksyä. Metsä tuntui valmistautuvan talveen. Pihlajissa, metsäkorteissa, oravanmarjoissa näkyi ruskan värejä siellä täällä värikkäinä laikkuina. Sammalmatto oli syvänvihreä ja komeimmillaan. Tuoksui syksyltä. Närhet rähisivät ja käpytikka oli pajallaan, mutta muuten oli hiljaista. Tämän kun osaisi maalata.
Metsässä tuli mieleen Ritva Kovalaisen upea videoteos virtaavasta metsästä, jonka näin viime keväänä Jyväskylässä Kenen luonto- näyttelyssä. Se on lohdullinen, haikea, kaunis teos, jota on vaikea sanoin selittää. Sen tunnelma jäi kuitenkin vahvasti mieleen, ja muistan sen usein uudelleen. Syksyisin värien vähetessä, etenkin kun syksy etenee tästä ohi ruskan värien, muistan aina myös Heikki Willamon metsävalokuvat, joissa pimeys on tärkeä, metsä on pelkistetty, upea ja marraskuussa komeimmillaan. Sitä kohti nyt ollaan taas menossa.






Kuulas kaunis syysviikonloppu Mäntyharjulla, jossa kävimme laittamassa äidin mökkiä talvikuntoon. Kallavesi oli kylmänäkin kaunis. Tuntui kuin olisi uinut pilvissä.


Viime aikoina olen miettinyt paljon ikkunanäkymiä. Ystäväni totesi koiranlenkillä ollessamme että jos hän vielä muuttaa, hän haluaa nähdä ikkunastaan nimenomaan vihreää. Merinäköala ei ole yhtään niin tärkeä kuin se, että näkisi puita.
Tutkija Erja Rappe selvitti vuosia sitten väitöskirjassaan laitoksessa olevien vanhusten luontosuhteen merkitystä (tai jotain tällaista), ja tutkimuksessa selvisi, että jopa puun näkyminen ikkunasta lisäsi hyvinvointia. Ajattelen usein että kaupunkiluontoa ja sen puita ei vieläkään osata arvostaa tarpeeksi. On vaikea mitata sitä, miten paljon ne tuottavat iloa: puiden oksilla juoksevat oravat, keväisin puissa laulavat ja hyvällä tuurilla pöntössä pesivät linnut, lumi puun oksilla, aurinko ja tuuli, ja vuodenajat. Yläkerran ihana naapurini arvosti pihakuustamme, jota me molemmat katselimme eri korkeuksilta, niin paljon, että hän kirjoitti siitä runoja.
Jossain vaiheessa innostuin ajatuksesta, että maalaisin ikkunanäkymiä puista. Niitä voisi ostaa tai lahjoittaa kaikille sellaisille, joilla ei ole oikeita puita näkyvissä. Tutkimusten mukaanhan jopa luontokuvat voivat auttaa, jos oikeaa luontoa ei ole näkyvillä. Voi olla, että jatkan vielä tätä sarjaa, mutta puiden maalaaminen akvarelleilla on kyllä yllättävän vaikeaa. Tähänastisista maalauksista on tullut suoraansanottuna laimeita ja aneemisia.


Noniin.
Vihdoin löysin sopivan pahviputken ja sain haukka-akvarellin matkaan ystävällisen virkailijan opastuksella. Olen oppinut aiemmilta postituskerroilta, että rullan lähettäminen on moninkertaisesti halvempaa kuin levyksi pakattuna postittaminen, jota aluksi yritin. :)

Tänään on töitä vasta iltapäivällä, kun on Luontoiltakeskiviikko (jibii!). Aion siksi maalata aamupäivällä. Aika raikasta on tosin vielä parvekkeella, jossa mun “työhuone” nykyään sijaitsee. Olen ajatellut yrittää nisäkäsmaalauksia välillä. Tein lyijärihahmotelmat, mutta maalaukset etenevät sitten luultavasti omia polkujaan.



Tein tämän vuoden alussa 17 -osaisen podcast- sarjan legendaarisista suomalaisista lintututkijoista. Oli tosi hauskaa perehtyä tähän maailmaan. Muuttolintujen saapuessa mietin usein sitä, miten tärkeitä monet aivan tutut lajit ovat olleet näille varhaisille tutkijoille, miten he ovat varmaankin ilahtuneet kuullessaan ensimmäisen pajulinnun tai kirjosiepon laulun. Ja miten arvokasta työtä he, ja monet muut tutkijat ja harrastajat, ovat tehneet. Nykyinen lintutietämyksemme pohjaa heidän työhönsä- ja se on keskeistä myös lintujen suojelun kannalta.
Maalasin silloin keväällä audiosarjan jokaista osaa varten kuvan tutkijan “sielulinnusta”, ja liitin ohjelmaan kyseisen linnun äänen kulkemaan osana tarinaa eräänlaisena pohjasävelenä. Joidenkin kohdalla oli helppo tietää, mikä lintu sopii tällaiseksi nimikkolinnuksi (Prytzin veljekset ja naurulokki, Päiviö Kuusisto ja pajulintu, Torsten Renvall ja varis, Lars von Haartman ja kirjosieppo, Yrjö Kokko ja laulujoutsen, Leo Lehtonen ja kuikka ), mutta kaikille ei ollut yhtä helppoa päättää yhtä tiettyä lajia. Päädyin useinmikten siihen lajiin, jonka haastattelemani asiantuntijat vinkkasivat. Graafikko yhdisti nämä maalaukset taitavasti lintulegendojen valokuviin jaksojen esittelykuvissa.
Koko sarja löytyy yle areenasta, ja osa sarjasta lähetetään kerran kuussa sunnuntai-aamuisin “Minna Pyykön maailma- ohjelmassa tämän vuoden ajan. Nyt ensi sunnuntaina on vuorossa Constance Ullner- lintujensuojelun pioneeri ja voimanainen, joka taisteli mm naisten sulkahattumuotia vastaan. Hänen lajikseen valitsin pulun, koska luin hänen arvostavan kirjoituksensa puluista. Olisin kyllä voinut valita tosi monta muutakin lajia, mutta kyllähän kesykyyhky on kaunis ja säkenöivähöyheninenkin sopivassa auringonvalossa.
https://areena.yle.fi/audio/1-50782672

Nämä tuulihaukanpoikaset ovat lentoon lähdössä Atlantin yli Illinoisin osavaltioon Yhdysvaltoihin vuosikymmenten takaisen tuttavani kotiin!
Olisivat lähteneet jo tänään, mutta Lauttasaaren postipalveluista ei löytynyt pahviputkiloa, johon akvarelli olisi ollut näppärintä ja halvinta pakata (tämän opin viimeksi kun postissa pähkäilin näitä postitusmahdollisuuksia). On jännä ajatella, millaiselle seinälle ja minkälaiseen kotiin ne lopulta päätyvät- ketä tuijottelevat tummilla silmillään.
