Suomen ensimmäinen oravakirja on ilmestynyt. Mukana myös mun kuvitusta esim oravien sukupuusta!
Hieno kahvihetki Viikissä. Pöllötutkija jäi eläkkeelle, ja sai lahjaksi mun maalauksen.
Akvarellissa on viirupöllö poikueineen, ja kaukaa näkyy paikalle saapuva pöllötutkija. Onnistuin liittämään tauluun myös tutkijan aiemmin kertoman unen oudosta metsästä, joka oli täynnä lahoja komeita haapoja. Hyvä fiilis päästä tekemään tällaista tilaustyötä.
Hieno viimeinen teosvälityspäivä. Oli kevyt fiilis, kun kävin hakemassa teoksia teosvälityksestä. Toinen haahkatyö oli vielä mennyt, joten hain kotiin vain yhden. Lämmin kiitos kaikille taulun ostaneille! Viimeiset jäälautat kelluivat Kaapelitehtaan rannassa ja mietin, että ehkä ostankin taulujen myyntirahoilla vihdoin kanootin.
Taidemaalariliiton teosvälitys on avoinna vielä tänään klo 17 asti. Olen myynyt sieltä toistaiseksi jo 6 teosta. Jibii! On jännittävää miettiä, millaisilla seinillä pöllökello ja huuhkajat maailmaa tuijottavat, tai minkälaisessa tilassa allit uivat ja lentävät. Teosvälitykseen on saanut viedä uusia töitä siinä vaiheessa, kun edelliset on myyty. Nämä kaksi haahkamaalausta vein alkuviikosta ja ne ovat vielä jäljellä käsittääkseni. Ylempänä olevassa on haahkoja aamuvalossa (akvarelli) ja alla nukkuva koirashaahka (öljymaalaus)
Tähän ahdistavaan ja surulliseen alkuvuoteen on mahtunut omalla kohdallani kuitenkin myös hienoja juttuja. Yksi innostavimmista on ollut Luonnonperintösäätiön, Von Hertzen Brothersien ja 12 kuvataiteilijan yhteinen metsiensuojeluhanke. Taiteilijoita on pyydetty maalaamaan Von Hertzenien tulevan 18.3. julkaistavan kahdeksannen levyn “Red Alert in the Blue forest” eri kappaleista taulut, jotka huutokaupataan. Kertyneet varat laitetaan suojelumetsän ostoon jostain Etelä- Suomesta.
Olen mukana yhtenä taiteilijana, mikä on ihan huippujuttu, koska tässä yhdistyvät mulle tärkeät asiat.
Sain Söderskär- nimisen biisin maalaukseni lähtökohdaksi. Olen siis kuunnellut sitä (on hieno!), miettinyt Söderskärin saarta ja omia saaristomuistojani. Aloitin akvarelleilla, joilla olen viime aikoina maalannut paljon, mutta päädyin lopulta kumminkin tekemään öljyvärimaalauksen. Niinpä olen päässyt taas pitkästä aikaa viettämään aikaa öljyvärien tuoksussa ja saaristomuistoissa. Ihan parasta!
Maalaukset julkaistaan ja huutokauppa alkaa ylihuomenna sunnuntaina. Huutokauppaan voi osallistua 13.3.-31.3. Luonnonperintösäätiön Ikimetsäpuoti -verkkokaupassa. Jännittää, minkälaisia maalauksia muut taiteilijat ovat tehneet. Minkälaisen valokuvan suomalaisen metsän kuvaaja Heikki Willamo on valinnut tähän. Ja sekin jännittää, kiinnostuuko joku mun maalauksesta.
Vein tänään vielä illansuussa Pöllökellon ja Haahkojen aamu- akvarellin Kaapelille varalle. Käsittääkseni pääsevät seinälle aiempien tilalle, jos varatut myydään. Pääsin samalla vähän näkemään näyttelyä- ja näyttää hyvältä. Huomenna auki yleisölle klo 11 alkaen.
Valmistaudun geologiailtaan radiossa ja mietiskelen merenrannan silokallioita. Miten hienoja ja ainutlaatuisia ne ovat. Geologi Veli- Pekka Salonen kertoi joskus, kun teimme radio-ohjelmaa jääkauden jäljistä, että kansainväliset geologit ovat aivan haltioissaan nähdessään näitä. Olimme Vuosaaren uimarannalla tekemässä radiojuttua. Tutkimme siinä rannassa olevaa silokalliota, ja hän osasi kertoa siitä jotenkin ikimuistoisesti ja pystyi lukemaan kiven pinnan naarmuista jään liikkeitäkin. Muistaakseni hän puhui jääkauden viime henkäyksistä. Se tuntui ihmeelliseltä. Olen usein muistellut sitä retkeä silokalliolla liikkuessani. Veli- Pekka Salonen ja Arto Luttinen ovat tänään keskiviikkona Radio Suomessa Luonto- Suomen geologiaillassa asiantuntijoina klo 18 alkaen.
Tähän alla olevaan akvarelliin olen yrittänyt saada tallennettua sen keveyden ja kuulauden, jota meren rannalla voi kokea joskus kevätiltoina ja -aamuina.
Ensimmäiset haahkat ovat jo saapuneet Suomeen! Miten lohdullinen ajatus kumminkin. Tänä keväänä olen innostunut taas maalaamaan haahkoja. Maalauksissani on enemmän koiraita kuin naaraita. Koiraat ovat kyllä upeita ja maalauksellisia, mutta se vastaa toisaalta myös todellisuutta. Niitä on nykyään enemmän kuin naaraita- tai naaraita on paljon vähemmän kuin koiraita, ja siksi suuri osa ei löydä pesimäkumppania.  Haahkojen ongelmat eivät lopu tähän: poikaskuolleisuus on hurjaa ja tosi harva selviää aikuiseksi. Silti tähän aikaan vuodesta ilmassa on toivoa ja kevään riemua, kun ne taas saapuvat. Eräs Utön saaren asukas totesi joskus, että kun haahkat saapuvat, tuntuu kuin taivaskin olisi avarampi.
Tänä aamuna merenrantakin tuntuu liputtavan Ukrainan puolesta.
