Nyt on korkea aika pakata öljyvärit taas pois ja virittää parvekkeelle akvarellimaalauspiste. Onneksi vielä on sen verran lämmintä että siellä tarkenee. Alan virittää maalauksia marraskuun lopulla avautuvaan akvarellinäyttelyyn Akvartiin 29.11.-12.12. Näyttelyn nimeksi tuli “Sinä yönä satoi lunta”. Kun on paikka, aika ja otsikko, niin enää työt puuttuvat.
Alla aivan keskeneräinen pöllömaalaus, jota olen vähän miettinyt viime päivinä. Saa nähdä tuleeko siitä mitään. Jotenkin tykkään tässä vaiheessa tähtitaivaasta, ympyrästä joka on kuin kompassi tai kello, vanhasta tunnelmasta ja vakavista pöllöistä. Kun näytin tätä alkua pojalleni niin hän sanoi lakonisesti: Ai teos “Kaivon pohjalla pöllönpoikasten vankina”. Aika hyvä ja nyt on mahdotonta nähdä tätä enää toisin! – mutta toisaalta: tuore aihe, josta on harvoin tehty maalauksia. :)
No joo, Rafael Wardi on ollut nyt sitten mielessä monta päivää. Ja menin viikonloppuna maalaamaan keskeneräisen karhuakvarellinkin keltaiseksi. :) Ehkä siitä tulee teos “Wardin karhu näkee keltaista unta”- tai sitten ei.
Hieno taiteilija Rafael Wardi lähti elokuun viimeisenä auringonkeltaisena päivänä. Kävelin samana tiistaina tanssitreeneihin Lauttasaaren läpi ja kuuntelin radiojuttuamme, jossa hän kertoo luontosuhteestaan ja lapsuudestaan näissä samoissa maisemissa. Ohjelma linkkinä alla. Se tuli myös eilen sunnúntaina radiossa uusintana. Muutaman näistä hänen ajatuksistaan olen muistanut tästä juttukeikasta lähtien. Esim sen äidin kynttilän valon joka heijastui mereen perjantaisin, vapaana elävät kuhat, muistojen huoneet ja sen miten luontoa ei kannata vain kopioida- ja sen. miten hän paluumatkalla pohti, millaisia unia karhut talviunen aikana näkevät.
https://areena.yle.fi/audio/1-50900284
Mun kirja valittiin torstaina 10.12. WWFn vuoden luontokirjaksi. Helsingin yliopiston rehtori Jari Niemelä teki valinnan.
Tilaisuus pidettiin etänä. Torstaina kello puoli yksitoista istuin koneen ääreen ja avasin yhteyden. Liisa Rohweder puhui aluksi kilpailusta ja Jari Niemelä kertoi valinnastaan. Mä kerroin sen jälkeen ajatuksistani ja lähtökohdistani. Harri Simola toi Docendon terveiset. Tilaisuuden lopuksi vastasimme muutamaan kysymykseen ja siten suljin yhteyden ja mietin, että tapahtuiko tämä todella.
Nyt olen sulatellut asiaa muutaman päivän. Edelleen on vähän epäuskoinen, hyvin kiitollinen ja todella iloinen olo. – Olen myös herännyt yöllä siihen, että taisin puhua ihan pöhköjä puheenvuorossani, mutta ehken kuitenkaan. :)
Tässä lauantain Hesarin juttu aiheesta:
Ajoimme tiistaina Lammille radiojuttujen tekoon. Aamu oli epätodellisen kaunis, kun maisema oli sumun peitossa ja aurinko paistoi sieltä sumun keskeltä. Menomatkan hienoin kokemus oli Janakkalan kohdalla. Hiiripöllö istui yllättäen ihan matalalla pellon laidalla tien vieressä oranssin aurauskepin päällä. Pöllö katseli suoraan kohti kun suhautimme autolla ohi ja koko ympäröivä maisema oli sumuisenkeltainen. Olen tänään miettinyt millaisen maalauksen voisin siitä tehdä. Ajoimme takaisin katsomaan pöllöä ja se oli siirtynyt korkeammalle.
Myös paluumatka oli hämmentävän kaunis. Hämärä tuli jo ennen neljää- ja jälleen näytti satumaiselta. Muutama hirvi käyskenteli usvaisella pellolla. Nämä valokuvat ovat kännykkäotoksia, mutta tunnelma välittyy näistäkin.
Mun kirja on tullut markkinoille!! Nyt se on valmis. Itse asiassa kirja ilmestyi jo vähän aikaa sitten, mutta on se edelleen tuore.
Kirjan tekeminen on ollut upea mahdollisuus.
Tässä muutamia tämän hetken tunnelmia kirjasta. Jäätyneet lehdet huurteisen lammen rannalla, rupikonnat liikkeellä, ruskan värit ja ensilumi.
Toissaviikonlopun Iltasanomissa oli mun haastattelu. Juttelimme toimittajan kanssa Kiasman kahvilassa luonnosta tunnin verran. Mukava toimittaja tunsi hyvin luontoa ja oli innokas radion kuuntelija. Oli hauska jutella ihmisen kanssa joka oli niin hyvin perillä asioista.
Lehden ilmestyttyä tuli kyllä mieleen että jos joskus olisin haaveillut saavani kokovartalokuvan itsestäni iltasanomiin (mitä en kyllä myönnä), niin ehken ihan tällaista olisi osannut ajatella. :) Kuvassa mun tukka näyttää hämmentävästi viherpunaiselta. ja kun esitin yhdelle perheenjäsenelleni että katso mitä outoa kuvassa on, niin hän totesi tyynesti että oisko se toi sun kolmoisleuka (!).
Olen kiertänyt kirjakaupoissa katselemassa onko mun kirja myynnissä. Suomalaisessa oli luontokirjahyllyillä ja Akateemisessa taidekirjaosastolla (!). Molemmissa hyvässä seurassa. Paljastin Facebookissa kirjakauppakiertelyni ja oli hauska luulla että kaikki kirjoja kirjoittaneet kertoivat tehneensä samaa. Eikä kuulemma ole noloa hiplailla omaa kirjaansa kaupassa. – hmm.
Eilen Triplan Suomalaiseen astellessani myyjä tuli heti innokkaasti kysymään että voinko auttaa. En kehdannut kumminkaan sanoa että tulin vaan katsomaan onko mun kirja täällä ja miten hyvin se on esillä. ja voinko jostain johtolangoista päätellä, onko joku ostanut sitä. :) 
Vein sunnuntaina iltapäivällä uudet työt Kaapelille ja niille löytyi hyvä paikka. Niiden yläpuolella on kaksi Aulikki Nukalan upeaa kukka- akvarellimaalausta. Työt löytyvät alakerrasta aika alkupäästä.
Kiertelimme samalla katsomassa esillä olevia maalauksia. Nyt niistä tuli taas uutta tekemisen intoa. Niin monella tavalla voi maalata. Joinain vuosina on tuntunut vähän lamaannuttavalta katsoa miten paljon maalauksia on taas tehty. Nyt ei tullut sellaista oloa. On myös hauska etsiä joukosta tuttujen maalauksia ja katsoa esim sitä, millaisia kehystystyylejä akvarellimaalauksiin on viritetty. Muutama aika yllättäväkin tuli vastaan. Töitä viedessä kaverini, joka on järjestelyporukkaa, sanoi kyllä että mulla on aika alhaiset hinnat muihin verrattuna. Huomasin itsekin nyt saman. Täytynee miettiä sitä jatkossa.
Kaapelitehtaan teosnäyttely on auki koko tämän viikon. Tänään avataan klo 12.
