Toissaviikonlopun Iltasanomissa oli mun haastattelu. Juttelimme toimittajan kanssa Kiasman kahvilassa luonnosta tunnin verran. Mukava toimittaja tunsi hyvin luontoa ja oli innokas radion kuuntelija. Oli hauska jutella ihmisen kanssa joka oli niin hyvin perillä asioista.
Lehden ilmestyttyä tuli kyllä mieleen että jos joskus olisin haaveillut saavani kokovartalokuvan itsestäni iltasanomiin (mitä en kyllä myönnä), niin ehken ihan tällaista olisi osannut ajatella. :) Kuvassa mun tukka näyttää hämmentävästi viherpunaiselta. ja kun esitin yhdelle perheenjäsenelleni että katso mitä outoa kuvassa on, niin hän totesi tyynesti että oisko se toi sun kolmoisleuka (!).
Olen kiertänyt kirjakaupoissa katselemassa onko mun kirja myynnissä. Suomalaisessa oli luontokirjahyllyillä ja Akateemisessa taidekirjaosastolla (!). Molemmissa hyvässä seurassa. Paljastin Facebookissa kirjakauppakiertelyni ja oli hauska luulla että kaikki kirjoja kirjoittaneet kertoivat tehneensä samaa. Eikä kuulemma ole noloa hiplailla omaa kirjaansa kaupassa. – hmm.
Eilen Triplan Suomalaiseen astellessani myyjä tuli heti innokkaasti kysymään että voinko auttaa. En kehdannut kumminkaan sanoa että tulin vaan katsomaan onko mun kirja täällä ja miten hyvin se on esillä. ja voinko jostain johtolangoista päätellä, onko joku ostanut sitä. :) 
Vein sunnuntaina iltapäivällä uudet työt Kaapelille ja niille löytyi hyvä paikka. Niiden yläpuolella on kaksi Aulikki Nukalan upeaa kukka- akvarellimaalausta. Työt löytyvät alakerrasta aika alkupäästä.
Kiertelimme samalla katsomassa esillä olevia maalauksia. Nyt niistä tuli taas uutta tekemisen intoa. Niin monella tavalla voi maalata. Joinain vuosina on tuntunut vähän lamaannuttavalta katsoa miten paljon maalauksia on taas tehty. Nyt ei tullut sellaista oloa. On myös hauska etsiä joukosta tuttujen maalauksia ja katsoa esim sitä, millaisia kehystystyylejä akvarellimaalauksiin on viritetty. Muutama aika yllättäväkin tuli vastaan. Töitä viedessä kaverini, joka on järjestelyporukkaa, sanoi kyllä että mulla on aika alhaiset hinnat muihin verrattuna. Huomasin itsekin nyt saman. Täytynee miettiä sitä jatkossa.
Kaapelitehtaan teosnäyttely on auki koko tämän viikon. Tänään avataan klo 12.
Kävin naistenpäivänä luontokuvaajien talvipäivillä Tuusulassa kertomassa luonto- ohjelmien teosta radiossa. Aamu oli todella kaunis pitkästä aikaa. Niin kaunis ettei olisi millään malttanut mennä sisään.
Kehuin luontokuvaajia haastateltavina. Monesti he ovat viettäneet paljon aikaa maastossa ja nähneet esim eläinten käyttäytymisestä asioita, joita ehkä hyvin harvat ovat päässeet näkemään. Oli kiva kertoa radiotoimittajan hommista kiinnostuneelle yleisölle.
Teosvälitys Kaapelitehtaalla aukesi tänään yleisölle. Mun töitä ei kuitenkaan näkynyt koska sain jo etukäteen tiedon, että kaikki kolme on myyty jo. Hienoa. Jännittävä ajatella mihin työt ovat päätyneet!Â
Olen öisin pohdiskellut tulevaa kirjaani. Oudosti nyt tulee paljon ajatuksia mieleen siitä, mitä olisi pitänyt vielä kirjoittaa tai miten maalauksia olisi kannattanut jatkaa. Siis nyt kun kirja on jo tullut painosta! Ihan älytöntä. Onkohan tämä tavallista? tai liittyykö kokemattomuuteen- siihen että tämä on ensimmäinen oma kirjani?
Kirja kertoo Suomen luonnosta eri vuodenaikoina. Tarinat alkavat useinmiten kokemistani hienoista hetkistä luonnossa, ja laajenevat siitä. Kuvituksena ovat maalaukseni, jotka kuvaavat mieleen jäänyttä tapahtumaa tai tunnelmaa.
Kirjan rakenne etenee vuoden kierron mukaan. Muistan kyllä hyvin, miten aikanaan luontoelokuvafestivaaleilla Sundsvallissa Ruotsissa joku kansainvälinen toimija arvosteli pohjoismaisia luontoelokuvia juuri tästä rakenteesta.Aloitetaan keväästä hitaasti. “Suo herää kevääseen.” Mahdollinen toiminta tulee sitten vasta paljon myöhemmin ja sitten taas hissutellaan talveen. Niin tylsää! hän totesi.
Päädyin kuitenkin tähän vuodenaikarakenteeseen, koska ajattelen että ehkä lukijalle tulee näin parhaiten vinkkejä ja ideoita siihen, mitä milloinkin voi katsella luonnossa. Reino Kalliola kirjoittaa kirjassa Suomen luonto vuodenaikojen vaihtelussa hienosti näistä meidän neljästä vuodenajastamme. Ajatus on, että vaikka emme liiku mihinkään niin matkustamme kuitenkin ajassa.
Kirjaan tuli lopulta yli 120 maalausta kuvitukseksi. Osa niistä on valmiita maalauksia, osa lähinnä luonnoksia ja muistiinpanoja. Suurin osa maalauksista on akvarelleja, ja lisäksi mukana on myös joitain öljymaalauksia ja muutama akryyli/öljytyö. Osa niistä on tehty ulkona, osa työhuoneella (joka on ollut välillä saunan lauteiden alla tai parvekkeella). Maalauskuvitus sopii mielestäni hyvin siihen ajatukseen, joka on koko kirjan pohjalla, että kannattaa hidastaa ja pysähtyä katselemaan ihan lähellä olevia asioita. Ainakin minua maalaaminen ja piirtäminen ovat auttaneet katsomaan ja näkemään tarkemmin. Mietin nyt jälkikäteen että hahmottuukohan kuvitus lukijalle samalla tavalla? Että parhaimmillaan maalaukseen voi saada kiteytettynä jotain niin olennaista tilanteesta, että se välittyy katsojalle, ja auttaa huomaamaan luonnossa vastaavia tilanteita
Maalauskuvituksen ei ole tarkoitus esitellä esim maalaustaitojani tai väittää että kaikki maalaukset ovat mestarillisia teoksia. Maalarina tajuan hyvin selkeästi omia puitteistani. Toisaalta tämähän on matka, ja me kaikki teemme omaa ainutlaatuista matkaamme.
Ja tämän sanottuani ajattelen kuitenkin myös, että saattaa olla, että olen eräs Suomen tämän hetken johtavia rupikonna-akvarellimaalareita! – ehkä myös ainoa, mutta ei se mitään. :)
Sadepäivän retki Meikossa Kirkkonummella. Sammalet ja jäkälät hehkuivat kauneimmillaan. Lopuksi viritettiin nuotio hämärtyvässä illassa.
Kustantajalta tuli eilen kuvallinen viesti, että kirja on tullut painosta. Aika jännittävää! Se on siis jo olemassa ja joku on jo pitänyt sitä käsissään. Miltähän se tuntuu kädessä? Onko painava? Aukeavatko sivut hyvin? Entä avautuuko kirjan ajatus lukijalle? Miltä kuvat näyttävät? Koko projekti tuntuu nyt aivan eri tavalla konreettiselta. Eikä sille ainakaan voi enää tehdä mitään.
Jaoin kuvan Facebookissa ja sain paljon tykkäyksiä ja kiinnostuneita ja kannustavia kommentteja. Tuntui liikuttavalta ja hienolta että moni uskoo kirjan olevan hyvä.
Nauratti kun kaksi yhdysvaltalaista ystävääni ja yksi Sveitsissä asuva ilmoittivat heti haluavansa ostaa kirjan. Vaikka se on suomeksi. ja vaikka me emme ole tavanneet yli 15 vuoteen. Ihana ystävyys joka kantaa vuosikymmenten yli. – Ehkä voin nyt markkinoida kirjaani sanomalla, että herättänyt myös kansainvälistä kiinnostusta. :)
Aurinkopäivän retki Hankoon. Kaunista -ja erikoinen hiihtolomasää.
