On kiehtovaa ajatella elämän mysteereitä, jotka tapahtuvat jatkuvasti ympärillämme. Mikä saa rupikonnan vetäytymään talvipiiloon, miten linnut muuttavat pimeällä myrskyisellä merellä? Ympäristö on täynnä näkymättömiä viittoja, viestejä, tuoksuja, merkkejä. On hellyttävää katsoa pientä eläintä, joka ponnistelee sitkeästi omaa viestiään vieden.
Maalaan useita kerroksia päällekkäin. Työskentelen siveltimen lisäksi palettiveitsellä, hanskalla, roiskimalla väriä. Tavoitteenani on saada maalauksiin voimaa ja rosoa, herkkyyttä ja haurautta, sattumaa ja suunnitelmallisuutta. Haluan maalata vahvoja tauluja, joissa säilyy se voima, kauneus ja haikeus, jonka olen luonnossa liikkuessani kokenut.
AVA Gallerian näyttelyssä jatkan saaristoteemaa. Tämä näyttely on sarjan kolmas. Sen lähtökohtana on ollut mahdollisuus viettää Utön saarella kaksi kuukautta viime syksynä ja lähes yhtä pitkä aika tänä keväänä.
On jännittävää nähdä, miten monimuotoisesti ja kekseliäästi elämä on levittäytynyt, ja miten se sinnittelee karulla saarella keskellä merta. Miten erilainen saari on, kun sitä katsoo rupikonnan tai muuttomatkalla olevan sarvipöllön silmin. Koin Utön saaressa vahvasti, että kaikki ympärillä virtaa: linnut, meri, jää, pilvet, ihmisetkin, ja minulla oli mahdollisuus seurata tapahtumia aitiopaikalta. Joinain päivinä tuuli niin, että meri ja taivas, kaikki ympärillä tuntui liikkuvan. Vain kalliot pitivät maisemaa paikallaan.
Olen pyrkinyt entistä nopeampaan työskentelyyn, kevyempään jälkeen, ilmavuuteen ja läpikuultavuuteen. Jotkut töistäni ovat eräänlaisia muistiinpanoja vuodenaikojen ja elämän jatkuvasta muutoksesta. Osana prosessia olen kirjoittanut saaren keväästä blogia, joka löytyy nettisivuiltani osoitteesta www.minnapyykko.fi.