16.7.–1.9.2007
Olen viettänyt 1970-luvulla useita kesiä Mäntyharjulla Paasolanmäellä, Kivelän talossa, isovanhempieni Ester ja Lauri Cantellin kesäkodissa. Meitä oli suuri joukko: paljon serkkuja ja muuta sukua, mummi, ukki ja Impi-täti. Muistan kesät aurinkoisina ja pitkinä.
Monet asiat tuovat edelleen Kivelän kesät mieleen. Mansikoiden maku, punaisten viinimarjojen poiminta, uimaretkien mutaiset pohjat ja jalkapallon peluu isolla nurmikkopihalla vievät ajatukset Mäntyharjun kesiin. Muistan miltä tuntui palata saunalta pelkässä yöpaidassa loputtoman pitkän ja pimeän pihan poikki. Tai miten tulin talon hälinästä ja lämmöstä ulkorappusille pesemään hampaita, ja ensimmäistä kertaa ihmettelin tähtitaivaan äärettömyyttä – jouduin luikahtamaan takaisin sisään pakoon avaruuden pyörryttävää tunnetta.
Kivelän pihalla olen myös oppinut seisomaan päälläni, kokenut varhaisia onnistumisia balettitanssijana ja korkeushyppääjänä, ja haaveillut serkkuni kanssa tanssiaisista Rosalindan ja Annabellan hahmoissa. Samalla pihalla olen pohtinut myös kuoleman mysteeriä haudatessamme pikkulintua juhlavin menoin.
Näitä muistoja, muistikuvia, tuoksuja ja kesäisiä tunnelmia olen maalannut Miekankosken kahvilan töissäni. Muistoihin liittyy myös haikeutta, koska suuri osa Kivelän kesien ihmisistä on jo poissa.
Teokset ovat vuodelta 2007, akryyli, koko 22X 27 cm