Olen ollut kiinnostunut kaupunkiluonnosta pitkään. Siinä yhdistyvät monet mielenkiintoiset teemat, jotka liittyvät sopeutumisen rajoihin, ihmisten ja eläinten vuorovaikutukseen sekä monimuotoisuuden ja luonnonsuojelun kysymyksiin.
Kaupungin luonto on samaan aikaan vahva ja hauras. Kasvit tunkevat esiin asfaltin raoista ja särkevät betoniseinät. Toisaalta joidenkin pienten eläinten koko pesärakennelma ja tulevaisuus voi olla hentojen rakenteiden, heinänkorsien ja seittien varassa. Linnut saattavat rakentaa pesänsä talon katolle tai sadekouruun, ja ensimmäinen myrsky vie pesän, munat ja poikaset mennessään.
Kun kaupunkia katselee osana luontoa, tutut rakennelmat muuttuvat toisiksi: avarat kadut tuulitunneleiksi, rakennukset kallioseinämiksi ja asfalttiviidakot aavikoiksi, joilla kaikilla elää oma lajistonsa. Puiden reunustamat rakennusten seinämät hahmottuvat holvistoina, jotka muistuttavat vanhan metsän hämyistä tunnelmaa. Eläinten ja kasvien kautta voi nähdä kaupunkikulissien läpi ajan ja vuodenaikojen vaihtelun.
Kaupunkikuvat ovat myös kuvia minusta: hienoja hetkiä, joita olen kokenut, ja yritystä hahmottaa omaa olemistani tässä ajassa ja tässä kaupungissa.
Monet viimeaikaiset tutkimukset ovat korostaneet luonnon merkitystä ihmisten terveydelle, myös mielenterveydelle. Olen itse saanut paljon valoa elämääni luonnosta, ja tavoitteenani on siirtää osa kokemuksestani kuviksi.
Olen aiemmin maalannut pitkään lähinnä öljyväreillä. Nyt yllättäen akvarellivärien kirkkaus ja veden tuntu ovat alkaneet kiehtoa. Akvarelleilla saan myös tallennettua paperille sitä suunnitelmallisuuden ja sattumanvaraisuuden vuorottelua, jota koen luonnossa liikkuessani.
