Kalevalassa luonto on voimakkaasti läsnä, ja linnuilla on Kalevalassa erityisasema. Kotka, joutsen ja sotka ovat olennainen osa Kalevalan tarua, mutta niiden lisäksi kirjan sivuilla vilahtelee yllättävän paljon muitakin lintuja: tiaisia, alleja, taveja, hanhia, lokkeja, pääskyjä, rastaita, korppeja, tikkoja, variksia, pyitä ja teeriä.
Kalevalan linnut ovat kohtalotovereita, ne kulkevat Kalevalan ihmisten rinnalla niin lähellä että aina ei ole selvää mikä on ihmistä ja mikä lintua. Ne kuiskivat oksilta neuvoja, nostavat ja kannattelevat väsyneitä matkaajia, hyökkäävät ja taistelevat ihmisten puolesta ja heitä vastaan. Linnut palelevat ihmisten tapaan talven viimassa ja riemuitsevat kevään tulosta. Ne tuovat lohtua ja iloa ihmisille. Toisaalta kevään haikeus sattuu kipeimmin juuri käen kukkuessa. Linnut liikkuvat maalla, ilmassa ja vedessä. Kalevalan lintuihin tuntuu liittyvän paljon ihmettelyä elämän mysteerin edessä. Ne ovat läsnä syntymän hetkellä ja kuoleman porteilla Tuonelan virralla. Kalevala soi linnun äänin.
Kalevalan linnut-näyttely pyrkii lähestymään Kalevalaa uudesta näkökulmasta lintujen silmin. Näyttelyn tekijä on kuvataiteilija, mutta koulutukseltaan myös biologi ja psykologi.
