19.4.– 9.5.2008
Olen viettänyt keväisiä viikkoja Lågskärin tarunhohtoisella majakkasaarella Ahvenanmaalla huhti-toukokuussa 2001–2004.
Lågskär sijaitsee 15 meripeninkulmaa Maarianhaminasta etelään kaukana ulkomerellä. Se on Ahvenanmeren eteläisin ja yksinäisin saari, historiallisesti tärkeä meriteiden kiintopiste. Ensimmäinen suuri majakka rakennettiin saarelle 1600-luvun lopulla. Nykypäivinä on jännittävä kävellä saaren rannoilla ja miettiä millaista elämä on ollut saarella ennen. Tuulisella, vähäpuustoisella ja kallioisella saarella on asunut parhaimmillaan yli parikymmentä ihmistä. Nykyään majakanvartijoiden rakennus toimii lintuasemana.
Haahka on Lågskärin tunnuslintu. Haahkat pesivät jo 1800-luvun lopulla saaressa suurin joukoin ja haahkat olivat pelottomia. Majakkamestarit arvostivat lintuja ja muurasivat hautoville emoille majakan kivijalan kupeeseen pieniä suojakarsinoita. Lågskärillä pesii edelleen satoja haahkoja. Rakennuksen ja majakan lähellä hautovia naaraita voi ihailla parin metrin päästä.
Olen seurannut haahkojen elämää erilaisissa olosuhteissa. Olen yöpynyt teltassa ja herännyt pimeässä haahkojen mouruntaan ja kurkistellut teltan aukoista kun aamu on alkanut valjeta hienon sinisen hämärän kautta. Aluksi sadat koirashaahkat näkyvät vain valkoisina pisteinä ja ruskeat naaraat tummina siluetteina. Vasta auringon valaistessa koko rannan lintujen värit tulevat kunnolla esille. Olen pyrkinyt tallentamaan maalauksiini muistikuvani aamun sinisestä äärettömästä hämärästä, unen ja valveen rajamailta, jossa haahkojen kevät on täydessä vauhdissa.
Lågskärin kevät on täynnä yllätyksiä. Hyvän muuttoyön jälkeen – jonakin sumuisena aamuna – saari saattaa olla täynnä pikkulintuja. Punarintoja pomppii ja tiksuttaa joka paikassa. Mikä tahansa harvinaisuus voi tupsahtaa eteen heti ulko-ovea avattaessa. Lågskär on muuttolinnuille tärkeä levähdyspaikka, ja matkasta väsyneitä lintuja pääsee näkemään läheltä. Sääolosuhteet vaikuttavat lintujen muuttoon ja ulkomerellä sää vaihtuu nopeasti: aamu voi olla kylmä, kostea ja sumuinen, päivällä aurinko lämmittää niin paljon, että tyynessä voi hetkeksi riisua takkinsakin, illalla voi myrsky raivota ja taivaalta voi tulla vettä tai lunta.
Saari on minulle taianomainen. Viime vuosina kun en ole käynyt saarella, se on muistikuvissani muuttunut yhä merkittävämmäksi, ja näen usein unia joissa liikun Lågskärin kallioilla ja rannoilla.
